Everything that you conceal is revealed on your canvas

En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta olen ruvennut nauttimaan maalaamisesta ja piirtämisestä. Koskaan en ole ollut hyvä tekemään mitään realistista piirrosta, ja jossain vaiheessa muiden töitä katsellessa lopetinkin piirtämisen lähes kokonaan. Kateus. En ajatellut olevani tarpeeksi lahjakas ja omat tuherrukset ärsyttivät suunnattomasti. Nykyisessä koulussa on kuitenkin ollut pakko opetella hyväksymään oma kädenjälki, oli se sitten piiretty, maalattu tai tietokoneella tehty. Vaikka suurin osa opetuksesta tapahtuukin tietokoneen välittömässä läheisyydessä, on meillä myös kursseja, joissa kirjaimellisesti joutuu likaamaan kätensä. 

Kesäkurpitsa?

Tällä hetkellä menossa on maalauskurssi, jonka kerkesin tietenkin positiivisena ihmisenä kiroamaan jo etukäteen... Suurin osa antipatioista johtui kuitenkin kurssin vetäjästä, joka edellisellä kerralla meitä opettaessaan oli sen verran hermojaraastava tapaus, että eräskin luokkalainen lähti ovet paukkuen ulos luokasta eikä tullut enää takaisin. Tietenkin ajattelin myös itse maalaamisen olevan tuskaisaa, koska enhän minä osaa. Mikään ei kuitenkaan ole niin mukavaa, kuin todistaa itselleen olleensa väärässä. Voi sitä onnistumisen riemua, kun oma teos näyttääkin joltain! 

Kesäkurpitsa Dali

Jokainen työ on alitajuisesti saanut vaikutteita muilta taiteilijoilta, ainakin opettajien mielestä. En itse asiassa tunne kovinkaan monen taiteilijan töitä, mutta joihinkin on tullut perehdyttyä enemmän tai vähemmän. Ensimmäisinä maalaustöinä tehdyistä väriharmonioista yksi sai ainakin suuren kunnian näyttää Salvador Dalin luomukselta, mikä oli itselleni mieluisa kehu. Dali on varmaankin ainoa taiteilija, jonka töihin olen oikeasti tutustunut, ja joista pidän erittäin paljon. Punavihreä taisikin sitten näyttää ihan omatekemältä ja itse pidin tästä väriyhdistelmästä aluksi eniten. Molemmissa tosiaan on täysin sama kuva akryyliväreillä maalattuna. Sarjaan kuuluu myös kolmas osa, mutta se on äärettömän ruma :D

Piirustuskurssilla meni hermot tuolin ympärillä olevan negatiivisen tilan piirtämiseen, ja meinasi mennä myös tämän pastellityön kanssa. Ajatus siitä, että pitää piirtää oma naama suoraan valokuvasta.. Meinasin oksentaa. Tappelinkin sekä omien taitojeni että opettajan kanssa koko viikon, sillä en ollut koskaan käyttänyt pastelliliituja enkä tajunnut niiden toimintaperiaatetta. Työhön olen kuitenkin tyytyväinen. Eihän se näytä realistiselta ja siinä on kymmenittäin virheitä, mutta se näyttää minun tekemältä. Tai sitten ei. Kuulemma se näyttää Helene Schjerfbeckin työltä, mikä minun mielestäni on kehu, mutta opettaja taisi tarkoittaa sen loukkauksena. 

Helene Kesäkurpitsa

Viimeisimmästä maalauksesta ei vielä ole kuvaa, mutta kuulemma se muistuttaa Wassily Kandinskyn töitä. Tai ainakin siltä, miltä Kandinskyn työt näyttäisivät nykyään.

Opinkohan koskaan tekemään mitään omaperäistä?