I won't always love what I'll never have

Välillä nautin tästä yksinäisyydestä. Saan kuunnella sitä musiikkia, mitä haluan sekä saan tuijottaa elokuvia vaikka koko päivän. On myös mukava vain olla ja pohdiskella. Miettiä ja muistella. Lukea vanhoja päiväkirjoja, runoja ja muita rustailuja. Katsella valokuvia, pistää tavaroita järjestykseen. Eilen pistin koko kämpän uuteen järjestykseen, nyt tuntuu paljon kotoisammalta. Jos vain löytäisinkin töitä Jyväskylästä, jäisin tänne. En halua muuttaa tästä asunnosta pois, koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu, että olen kotona.

Olen elämäni aikana muuttanut kymmenen kertaa, ja ainoana oikeana kotinani olen pitänyt vain "lapsuudenkotiani", josta muutimme pois pian 15 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole kunnolla asettunut yhteenkään asuntoon, sillä mikään ei ole tuntunut omalta. Laatikoita on ollut turha purkaa, sillä missään asunnossa ei ole tullut pysyttyä kolmea vuotta kauempaa. Tässä haluaisin kuitenkin asua vielä monta vuotta. Kauan kaipaamani ja kadehtimani leveät ikkunalaudat ja vanha rakennus. Täydellistä! 

Tämä oli myös ensimmäinen Jyväskylä-viikonloppu, jolloin en tuntenut oloani yksinäiseksi tai tylsistyneeksi. Perjantain pakkasten vuoksi emme lähteneetkään luokkakaverin kanssa kävelylle vaan pysyttäydyimme sisätiloissa leffoja katsellen. Koska minulla on suhteellisen kattava leffakirjasto, nappasin kotoa mukaani muutaman yksilön, jota en ole itsekään vielä kerinnyt katsastamaan, ja suuntasin kaverille. Päädyimme katsomaan A Serious Man ja Walk Hard: The Dewey Cox Story -elokuvat, jotka olivat lievästi sanottuna omalaatuisia. Ensimmäinen elokuva oli todella mielenkiintoinen, hienosti tehty ja jostain syystä pidin siitä. Leffamakuni saattaa olla joidenkin mielestä erikoinen, sillä pidän yleensä elokuvista, joista muut eivät ole edes kuulleet. Sääntöni yleensä on "mitä omituisempi, sen parempi". Toinen leffa olikin sitten "kunnon komediapläjäys", joka parodioi tietyn genren leffoja. Kyllä senkin katsoi, mutta voisin myös lahjoittaa pois kokoelmaani pilaamasta. Tykkäsin Beatles-imitaatioista, muuta positiivista ei tainnutkaan löytyä.

Leffamätöt

Lauantai menikin siivoillessa ja järjestystä muuttaessa. Onnistuin pudottamaan taulupinon päähäni, mutta muita haavereita ei sattunut. Illalla tuijotin muutamat leffat terveellisten naposteltavien ryhdittämänä (...unohdan aina, ettei Trainspottingia katsoessa kannata syödä mitään..), enkä tietenkään osannut mennä ajoissa nukkumaan. Viikonloppu menee niin nopeasti ohi, joten pyrin yleensä valvomaan mahdollisimman myöhään ja nukkumaan mahdollisimman pitkään. Tällä rytmillä kuvittelen saavani viikonlopusta kaiken irti, ja onhan se kyllä tottakin. Olen yöihmisiä ja kaikista eniten rakastan hiljaisia viikonloppuöitä, jolloin saa vain olla ja ihmetellä maailman menoa.

PorkkAnarkiaa

Tänään vietin koko päivän veljeni residenssissä lapsosia viihdyttäen. Sain myös katsottua minua varten tallennetut Beatles ja Lennon -dokkarit, kun talon isäntäväki kersoineen kävi naapurissa synttäreillä. Ah, mikä hiljaisuus.