Vuoden ensimmäinen.
Tällä hetkellä, yksin kotona kyhjöttäessä, on taas pakko saada purkaa omaa pahaa oloaan pois. Olen tässä muutaman päivän vakavasti miettinyt jättäväni työt ja muuttavani takaisin pohjanmaalle. Ei tämä elämä ole sitä, mitä haluan. On ikävää, kun ei ole sitä oman sosiaalisen piirin tukea. Se piiri on 200km päässä, täällä on vain kaksi ihmistä. Muutenkaan ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tuo puhelinmyynti ei ole se mun homma. Vaikka kuinka tykkäänkin työpaikasta ja meidän pikku porukasta, ei se työ ole sitä, mitä haluan elämässäni tehdä. Nyt vain pitäisi löytää keino päästä siitä irti mahdollisimman nopeasti, saamatta karenssia. Jännä tehdä töitä ja silti olla aivan rahaton. Seuraavaan palkkapäivään on vielä aikaa ja rahat on loppu.
Itsepäisenä dramaqueenina en halunnut tehdä tänään mitään. Jos en kerran pääse viettämään uutta vuotta Seinäjokikavereiden kanssa voin siis hyvin olla yksin. Paskaa. Että kun pitääkin olla jästipää.
Joululomalla vain vahvistui omat päätökset ja fiilikset. Oli niin mukavaa pitkästä aikaa nähdä kavereita kunnolla, ilman ihmeempiä aikatauluja. Ehdin myös viettää aikaa ihanan siskoni kanssa, voiko mikään olla parempaa? Harmitti kovasti lähteä takaisin ja palata sorvin ääreen. Kunpa joku tekisi tällä minun elämälläni jotain, ettei se vain jäisi junnaamaan paikoilleen. Tyytyisi asiohin. Sillä ei varmaan ole väliä missä olen tai mitä teen, aina asiat tuntuvat olevan huonosti.
Voinpahan hakata päätä seinään häiritsemättä muita.
Veewa armas <3 Osaisinpa puhua puhelimessa jäätymättä niitä näitä, niin voitaisiin soitella useammin. Toivottavasti sieltä päästä maailmaa löytyy jotakin mukavaa, mikä antaisi sisältöä ja tekisi kaupungista sulle enemmän oman ja mieluisan. Millaset työkaverit sulla on? Oon ollu kans tuossa tilanteessa, että oon ovet paukkuen muuttanu poies paikkakunnalta ja huomannu yhtäkkiä, että ei vittu mitä paskaa. Muutin sit takas kotipaikkakunnalle vuoden muualla asuttuani. Eikä se tuntunut niin pahalta kuin olin ajatellut (ainakaan muistaakseni). Jos päätät tulla takas tänne 200 km päähän, oon kyllä siellä ensimmäisten joukossa jonossa toivottamassa sut tervetulleeksi takaisin, koska minulla on sinua ikävä! Haluaisin myös tosi lujaa tulla vierailemaan sun luona sinne vähän paremmin kun mitä sillon viimetteeks kerkesin käydä kääntymässä. Sitten se tapahtuu, kun vr:n hinnoittelupolitiikka ja mun pankkitilin saldo joskus puhuu samaa kieltä :) - Jenska
VastaaPoistaTyökaverit on mukavia, mutta ne on vaan työkavereita. Kaikilla niin erilaiset lähtökohdat ja ainoa läheisempi työkaveri ei ees asu Jyväskylässä. Voi olla, että tulevat suunnitelmat pistää tytön nöyränä muuttamaan takaisin, vaikka niin kovaa oon sitä vastaan manannu. Joskus täytyy kuitenkin antaa periksi :)
VastaaPoista