Töissä on ollut mukavaa. Homma on helppoa ja kiinnostavaa. Ihmiset ovat mukavia ja on ihanaa saada uusia tuttavuuksia. Tänään kuitenkin kovasti haikailin oman alan hommia, mikä ärsytti ja pilasi koko työpäiväni. Kai sitä pitää pistää taas tutka päälle ja etsiä uutta, vaikka olenkin nauttinut nykyisestä työstäni. Minua ei ole kuitenkaan luotu istumaan pienessä kopperossa 7h päivässä. Haluan liikkua, jutella, pitää palavereja, suunnitella. Luovuus ei pääse kukkimaan! En kuitenkaan ajatellut olla niin tyhmä ja lopettaa nykyisiä töitä ennen kuin uusia löytyy. Pelottaa vain kamalasti, että minusta ei koskaan tule kunnon kulttuurituottajaa... Pelottaa että vain jämähdän.
Pää on taas mielettömän täynnä ajatuksia, mutta tuntuu että mitään en saa järkeväsi syljettyä ulos. Elämä on kivaa ja ärsyttävää. Viikonloppuja odottaa innolla ja varsinkin nyt odotan edes yhtä sellaista viikonloppua, jolloin ei olisi mitään tekemistä. Sisäinen baarihirmu alkaa kuolla, en jaksanut viime lauantainakaan olla baarissa tappiin asti, vaikka kellojakin siirrettiin. Lähdin jo hyvissä ajoin ennen "normaaliakin" sulkemisaikaa. I'm old! Muutenkin haluaisin vain mummoilla viltin alla, katsoa niitä perkuleen Gilmoren tyttöjä ja juoda teetä kynttilänvalossa. Viikonloput menevät muutenkin niin nopeasti ohi, joten en haluaisi viettää turhaa krapulapäivää.
