On päiviä ja aikoja, jolloin jotkut biisit pitää kuunnella monta kertaa päivässä tai viikossa. Biisejä, jotka muistuttavat sanoista, jotka ovat aivan kielen päällä. Muistoissa olevista ihmisistä, joita voi melkein koskettaa. Paikoista, jotka esiintyvät vain unissa. Alla oleva on yksi niistä omista "satumaisista" biiseistä, joita kuuntelen tasaisin väliajoin. En tiedä mikä tässä on, mutta jotenkin se minua kiehtoo. Muuhun kyseisen yhtyeen tuotantoon en ole koskaan tutustunut, enkä toisaalta haluakaan. En halua pilata tätä biisiä, jos vaikka sattuisinkin inhoamaan niitä muita. Joiltakin artisteilta voi kuunnella vain sen tietyn biisin, ei koskaan mitään muuta.
Päivän toinen musiikkipläjäys on ollut soitossa jo muutaman viikon, mutta vieläkään en ole kyllästynyt. Sekä video, että itse sikermä on jotenkin niin loistavasti tehtyä kamaa, että huh huh. Tämän katson melkein joka ilta.
Jos joskus vielä pääsisi kunnolla laulamaan. Kotona kun ei uskalla kovaa kailottaa, vaikka tiskatessa laulaminen on parasta terapiaa. Siinä yhdistyy inhokki ja suosikki. Kun olisi bändi tai edes joku lauluryhmä.
Niinpä.
Olisi.
-isi.
