Yleisellä yllytyksellä ja omasta halusta laitoin miehelle perjantaina tekstiviestin. Ei vastannut. Manasin melkein alimpaan helvettiin. Lauantaina kännykkään oli kuitenkin tupsahtanut vastausviesti, joka kuulosti erittäin lupaavalta, mutta nyt ei taas ole kuulunut mitään. Pohdiskelenkin nyt, mitä asialle teen. Annanko olla vai otanko itse uudestaan yhteyttä? Haluaisin miehen vielä nähdä...
Olen muutaman päivän keskittynyt vain omaan hyvinvointiini. Olen ollut todella väsynyt, joten tänään ajattelin tehdä henkilökohtaisen ennätyksen ja mennä nukkumaan ajoissa. Taitaa enteillä burn outia tämä olotila, sillä nytkin on vain todella itkuinen fiilis vaikka siihen ei ole mitään syytä. Haluaisin vain lomailla! Ruokavaliota olen myös yrittänyt parannella ja tämä viikko meneekin salaattikuurilla. Viime viikolla ärsytti tuo miehen kyvyttömyys ottaa yhteyttä, joten poltin selvinpäin sekä tuhosin 1,5 levyllistä suklaata. Loput toisesta suklaalevystä heitin rohkeasti roskiin ja zumbasin raivokkaasti. Tällä viikolla en ole saanut vielä mitään liikunnallista aikaan, koska olen niin väsynyt. Onneksi viikkoa on vielä jäljellä.
Saa nähdä masennunko loppuviikosta ja ahmaisen taas jotain suruuni, jos mies ei ota yhteyttä.
Miksi olen näin säälittävä näissä miesasioissa? Onko mun tarkoitus löytää kaikki mädät yksilöt vai onko tässäkin nyt jotain, mitä en vain tajua? Mielestäni vastausviesti oli erittäin positiivinen, sillä hän kysyi jopa kävisikö minulle mieluummin viikolla vai viikonloppuna treffaaminen... Olettaakohan se nyt, että laitan sille päivän, joka minulle kävisi? Minä automaattisesti oletan, että on hänen vuoronsa ottaa yhteyttä. Olen niiiiiin nainen tässä asiassa ja ylianalysoin oikein kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti