And these little things define you forever

Haluaisin elää perjantain uudestaan, sillä se oli melkein täydellinen; Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni treffeillä juuri SEN miehen kanssa, josta nyt olen viime aikoina jauhanut niin blogissa kuin irl. Tilannetta kerkesin panikoimaan oivan tovin, mutta perjantaina olo oli suhteellisen seesteinen. Koulusta päästyäni kävin kaupungin kautta, ostelin muun muassa kasvonaamio-tuubin. Kotona teinkin hemmotteluhoidon itselleni ja makasin sohvalla savet naamassa ja kurkut silmillä :D Ikinä en ole niin perusteellisesti tälläytynyt saatika käyttänyt niin järkyttävän paljon aikaa itseni laittamiseen. Se oli kuitenkin mukavaa, ja sitä pitäisikin harrastaa hieman useammin.

Treffit oli sovittu kahdeksaksi ja kerrankin elämässäni lähdin ajoissa kävelemään tapaamispaikalle. Odotteleminen jännitti ja olinkin hetken aivan varma, että minulle on tehty oharit. Onneksi mies kurvasi pian nurkan takaa. Olimme fiksuina seisseet saman rakennuksen vastakkaisilla puolilla. Kävimme syömässä ja muutamassa kuppilassa juomassa. Mies tarjosi! Oli se kuitenkin vaikeaa yrittää jutella jotain järkevää, ilman että vaikuttaisin joko täysin päättömältä kanalta tai itsekeskeiseltä paskiaiselta. Välillä jämähdin täydelliseen hiljaisuuteen, sillä pää oli kertakaikkiaan niin tyhjä. En meinannut millään keksiä yhtään normaalia puheenaihetta. Onneksi mieskin on sen verran hiljainen tapaus, että ymmärrämme toisissamme tämän sosiaalisuuden puutteen. Kuppiloiden jälkeen mies tuli mukanani kotiin katsomaan kun minä pakkaan viikon Pohjanmaalaistumista varten ja sinnehän se jäi viereen nukkumaan. Nyt pitäisi vain taas uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel ja pistää viestiä. Ajattelin haastella miestä tulevana viikonloppuna joko leffaan tai sitten että kävisimme vuokraamassa leffan.

Nyt olen aika ihastunut.