Tulipas vahingossa pidettyä taukoa kirjoittamisesta. Kiireet ovat painaneet päälle; kevätfestareiden säätäminen, projektien viimeistely, nettisivujen kokoaminen, oman kunnon ylläpitäminen ja pääsiäinen. Pieni ihminen luuli, että edes pääsiäisenä saisi levätä, mutta eihän se onnistunut. Kivaa oli, mutta kiva oli palata takaisinkin.
Olen tosiaan viime aikoina hurahtanut jokseenkin terveellisempään elämäntapaan. Nykyään popsin hedelmiä ja vihanneksia allergioista huolimatta sekä yritän pysytellä säännöllisessä ruokarytmissä. Harmittaa, kuinka pääsiäinen vähän pilasi hyvin alkanutta terveysintoilua. Äidin luona kun ei pysty kieltäytymään ruuasta, vaikka kuinka mieli tekisi. Kuntoiluputkikin hieman tyssäsi minilomaillessa, mutta nyt yritän taas päästä ruotuun. Häpeäkseni voin myöntää zumbaavani, mutta vain ja ainoastaan kotona. Lisäksi tietenkin pyrin kävelemään kouluun ja/tai kotiin sekä tekemään lihaskuntoa, mikäli en kerkeä zumbailemaan. Kohta on ensimmäinen 5kg pudotettu, mutta monta on vielä edessä. Toivon, että tämä intoiluni kestäisi tarpeeksi kauan, vaikka koko loppuelämän. Kunhan en nyt vain pettyisi, mikäli pudotustahti tästä pian hidastuu. Tavoitteeni toukokuun loppuun mennessä on 10 pudotettua kiloa. Hieman epärealistinen, mutta onpahan jonkinlainen tähtäin edes.
Koulu vie tällä hetkellä suurimman osan ajastani, enkä kotona kerkeä iltaisin muuta tekemään kuin kouluhommia ja pakolliset kuntoilut. Jos joskus oppisin aikatauluttamaan tehtävät ja projektit, enkä aina tuskailisi viime tingassa... Nytkin pitäisi niin monta asiaa hoitaa pois alta, etten ihmettele, vaikka vielä ennen kevättä kärsisin pienoisen burn outin. Miksi kukaan ei ikinä ymmärrä, että en vain pysty repeämään joka paikkaan?
Tällä hetkellä rasittaa kovasti projektikurssin loppuminen ja omat keskeneräiset tekeleeni. Kaikkea syytä en ota itselleni, sillä yhteydenpito asiakkaisiin on ollut todella vaivalloista. Ärsyttää todella, kun ohjeistuskin on ollut vähän mitä sattuu. En ymmärrä, miksi ei voida suoraan sanoa, jos jostain tekeleestä ei tykätä vaan kierrellään ja kaarrellaan. Jos olisin saanut suoria sanoja, en olisi turhaan hakannut päätäni seinään. Noh, olisinhan minä itsekin voinut tehdä asiat yksinkertaisemmin tai edes ajatella ja suunnitella ennen kuin rupean mitään tekemään. Onneksi kaikesta oppii, vaikka nykyään inhoankin sanontaa "asiakas on aina oikeassa".
Viime torstaina kävin palaveeraamassa Provinssikuvioista ja voi! Olisi jo kesä! En mitään muuta odotakaan niin paljoa, kuin että toukokuu koittaisi. Vaikka suoritan osan työpestistäni Jyväskylästä käsin, pyrin silti pääsemään pääkallopaikalle edes muutamaksi päiväksi myös toukokuussa. Kesäkuuksi suuntaankin lakeuksille hoitamaan vielä viimeisiä järjestelyjä ja sitten pärähtää! Onpa ollut ikävä sitä tunnetta, kiirettä ja niitä ihmisiä. Sitä haisevaa väkimassaa ja hyvää musiikkia. Tänä vuonna pyrin myös itse pääsemään mahdollisimman monelle festarille viettämään vapaa-aikaani. Listalla ovat ainakin Nummirock ja Ilosaarirock. Uutena tuttavuutena voisin suunnata Mikkelin Jurassic Rockiin, koska missasinhan System of a Downin Provinssin keikan. Tällä kertaa en siis suostu olemaan töissä! Myös Rock the Beach kiinnostaa keskiviikkoisen kattauksensa takia. Green day on jo nähty, mutta Queens of the Stone Age! Pakko! Ja onhan se Green day aina suosikki, vaikka vanhat levyt kolahtavat paljon paremmin kuin uudet.
Höh, olis jo kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti