Koko päivän olen rakennellut pilvilinnoja. Mahassa on hirveästi perhosia enkä ole pystynyt keskittymään mihinkään olennaiseen. Hemmetin miehet! Mitä sitten teen, jos en saa sitä puhelinsoittoa? Sitä treffikutsua. Olen haaveilun lomassa onnistunut tietenkin masentamaan itseni jo useaan otteeseen. Olen liian usein saanut pettyä miehiin, mutta silti haluaisin uskoa että juuri tämä kyseinen mies olisi erilainen. Ehkä juuri ikänsä takia.
Toivon niin kovasti, että halkean pian! Tänään olen vahtinut puhelinta erittäin tarkasti ja pettynyt, kun se ei ole kertaakaan soinut. Onko tässä nyt se logiikka, että mies ei voi seuraavana päivänä soittaa? Pitää odottaa ainakin kaksi päivää. Ei saa vaikuttaa liian innokkaalta. Paskat. Itselläni ei olisi ainakaan itsehillintää moiseen, mutta ehkä juuri sen takia olenkin nainen. Ärsyttää vaan tämä odottaminen ja haaveilu. Miehet eivät varmasti pohdi tällaisia asioita.
Sitäkin olen pohtinut, että miten treffeillä käyttäydytään? En ole koskaan ollut treffeillä, joten sekin jännittää jo valmiiksi. Mitä pitää laittaa päälle? Pitääkö keksiä valmiita keskusteluaiheita, jos vaikuttaa siltä että molemmat ujostelevat liikaa? Minulla on paha tapa pälättää aivan uskomatonta sontaa, kun olen hermostunut. Pitkittynyt hiljaisuus on niin ahdistavaa, joten yleensä päädyn keskustelemaan todella tyhmistä asioista tai kertomaan itsestäni noloja faktoja, jotta keskustelu saataisiin edes jotenkin käyntiin. Ei hyvä.
Taidan kuolla tähän tuskaan jo ennen mahdollisia treffejä. Enköhän minä ole tämän jo kahtena päivänä jinksannut niin pahasti, että turha edes odottaa sitä soittoa.
Mä meen peiton alle piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti