Päiväni on ollut todella kenkkumainen, vaikka se alkoi hyvin. En siis ole todellakaan noussut sängystä väärällä jalalla, vaan ympäristö on aiheuttanut v-käyrän kovan nousun. Tällä hetkellä lääkitsenkin itseäni punaviinillä.
Armoton kenkutus alkoi junamatkalla Seinäjoelta Jyväskylään. Juna jämähti Haapamäelle, koska Keuruun kohdilla puksuttanut juna oli mennyt rikki. Odoteltiin siinä sitten lisätietoja ja lopulta meille tilattiin bussikyyti Jyväskylään. Lopulta pääsin kotiin n.1,5h myöhässä. Ei kiva. Missasin jopa Suomen pelin niin pahasti, ettei enää huvittanut loppua edes katsella. Kaiken lisäksi mies lupasi ilmoittaa itsestään tänään, eikä siitä tietenkään ole mitään kuulunut. Yritän kovasti olla laittamatta viestiä, mutta saa nähdä viekö ärsytys (tai viini) voiton. En millään haluaisi antaa itsestäni ahdistavaa kuvaa, mutta miksei voi laittaa viestiä, jos on luvannut? Onko olemassa mitään niin ärsyttävää!? Itse asiassa on, sillä minähän olen ärsyyntymisen mestari...
Viikko Seinäjoella oli outo. Koin erilaisia tunteita ahdistuksen ja ilon välillä, mutta pääasiassa tunsin olevani aivan väärässä paikassa. Tämäkin johtuu suurilta osin miehestä, mutta en myöskään enää kovin helposti pääse kiinni Seinäjoen kuvioihin. En tunne opiskelijoita, mikä ärsytti vappuna. En omista hengailukavereita, mikä ärsytti yksinäisenä baarissa. En kuulu enää porukoihin, mikä ärsytti töissä. Olin koko viikon jotenkin hukassa, ja nyt pelottaa mennä melkein koko kesäkuuksi takaisin. Suurin osa ajasta menee toki töiden parissa, mutta silti. Joku siinä nyt pahasti ahdistaa (esimerkiksi äidin sohvalla nukkuminen).
Nyt päätin oman mielenterveyteni ja huonon rahatilanteen takia pysytellä loppu toukokuun Jyväskylässä. Kerkeän ehkä siivoamaan ja pesemään ikkunat. Käymään veljen luona ja tietenkin katsastamassa keväistä Jyväskylää. Vielä kun saisin tuon polkupyöräni vietyä korjaamolle, olisin erittäin tyytyväinen itseeni.
Ensi viikolla alkaa taas ruokaremppa. Tupakkakin on tehnyt hienoista paluuta kuvioihin, mutta nyt on taas muutama viikko aikaa päästä siitä eroon. Olen kuitenkin sataprosenttisen varma, että kesäkuussa ratkean taas. Festarikiireet ja Seinäjoki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti