Pientä hiljaiseloa ollut tämän blogin puolella, kun on ollut hirveästi kiireitä. Viimeinen kouluviikko meni hujauksessa, sääli, vaikka rankkakin rupeama se oli. Viimeisellä viikolla en kerinnyt paljon muuta tekemään, kun istumaan koneen ääressä ja juoksentelemaan kevätfestariasioissa pitkin ja poikin koulua. Harvoin pääsin ennen ilta kuutta kotiin, perjantain valmistumispäivänäkin pääsin lähtemään vasta kolmen jälkeen, vaikka muut pääsivätkin aikaisemmin. Itse kun on tällainen jokapaikanhöylä ja bändikerholainen, jouduttiin vetämään valmistujaispäivänäkin kaksi keikkaa ja vielä roudaaminen päälle. Huh. Enää ei tarvitse esittää kitaristi-basisti-rumpali-laulajaa ja painaa pitkää päivää sekä koulussa että kotona Provinssihommien parissa.
Perjantaina oli kova hinku päästä bilettämään, sillä olen aika tiukasti istunut viikonloput kotona. Yritin kovasti saada kunnon bilemoodin päälle, mutta väsy sekä päänsärky veivät voiton. Aivan ei jaksanut valomerkkiin asti, mutta mukavaa oli silti. Eipä tullut vedettyä hirveitä övereitäkään, vaan nautiskeltiin kavereiden M ja C kanssa ihan rauhallisesti. Mukavaa oli, varsinkin muiden luokkakavereiden arvostelu. Harmittaa, että kaveri C muutti takaisin kotipaikkakunnalleen, mutta sovittiin että tehdään M:n kanssa kesällä Ikea-reissu ja samalla mennään C:n luokse Porvooseen yökylään. Toivottavasti suunnitelma toteutuu, sillä C on kyllä äärettömän mukava tyyppi, vaikka tulikin luokallemme vasta tammikuussa. Onneksi sentään M on Jyväskylässä, etten välttämättä joudu viettämään kesällä aikaani neljän seinän sisällä.
Lauantaina näin miehen pitkästä aikaa. Kerkesin taas panikoimaan, onkohan se tehnyt oharit, kun viestiä tuli vasta iltakymmenen jälkeen. Onneksi olin laittanut itseni menokuntoon jo melkein viisi tuntia aikaisemmin, sillä lähdettiin hieman äkkinäisellä aikataululla Red Neckiin katsomaan AC/DC coverbändiä. Herrasmies kun tuo on, sisäänpääsymaksu ja juomat hoituivat taas hänen pussistaan. Tällä kertaa keskustelukin luisti jo ihan normaalisti ja vapautuneesti. Sanoipa hän jopa söpöyksiä, mitkä tietenkin veivät jalat altani. Olen niin äärettömän onnellinen tällä hetkellä, että en voinut ikinä kuvitellakaan tällaista tunnetta. Ei ihastuminen ole aikaisemmin ollut näin intensiivistä.
Red Neckistä lähdettiin hieman ennen kuin bändi lopetti, otettiin taksi, tehtiin pit stop minun kämpille ja siitä sitten miehen luokse. Sinnehän minä yöksi kainaloon jäin ja aamulla oli taas kahvit keitettynä valmiiksi :) Koska miehen auto meni alkuviikosta rikki, lähdettiin pärrällä käymään Vaajakoskella jäätelöllä, sillä mies oli vihdoin saanut minulle kypärän lainattua. Miehellähän on tarkoitus viedä minua pärrällä kahville johonkin hienoon paikkaan, minkä sijaintia hän ei millään suostunut kertomaan minulle. Ei kuitenkaan tänään sinne lähdetty, sillä miehelle tuli kutsua töihin kesken kaiken. Noh, ensimmäinen pärrämatkailu meni hyvin, vaikka minua hieman tärisytti ja pelotti. Paljon en kuitenkaan kerinnyt maisemia katsomaan, sillä olin koko ajan ihan varma, että tipun kyydistä. Vannotin kyllä miestä, ettei tiputa minua matkalla. Hyvä luotto :D
Keskiviikkona pitäisi suunnata kuukaudeksi Seinäjoelle.. Sovittiin miehen kanssa, että nähdään vielä ennen lähtöäni, sillä kesäkuussa tuskin pystymme toisiamme tapaamaan. Mies kyllä alustavasti lupaili tulevansa Provinssirockiin, sillä hänellä alkaa kesäloma sinä viikonloppuna. Olisi kyllä mahtavaa, vaikka tuskin kerettäisiin paljoa näkemään. Jotenkin tämä koko touhu tuntuu niin oikealta ja ihanalta, enkä haluaisi olla kauaa hänestä erossa. Olen täysin ihastunut pikkutyttö, mutta tuntuupa tuo mieskin olevan samoilla linjoillan, niin ihana se minua kohtaan on. Enpä yllättyisi, vaikka tältä mieheltä saisi joskus kukkiakin. Yhdeltä mieheltä olen aikaisemmin saanut kukkapuskan, sekin johtui erittäin pahasta riidasta...
Huomenna pitäisi varmaan jo katsoa tavaroita kasaan, sillä kuukausi on taas pitkä aika elää matkalaukkuelämää. Ärsyttää jo valmiiksi, sillä olen maailman huonoin pakkaamaan. Ensin pitää tehdä listaus siitä, mitä ottaa mukaan, ennen kuin nakkelen mitään laukkuun. Todennäköisesti unohdan puolet tavaroista kotiin ja mukana on paljon turhaa vaatetta. Mistä minä voin tietää, mitä tavaraa tarvitsen kesäkuussa? Juhannustakin pitäisi miettiä, mikäli sen Nummirockissa taas viettää. Voi kyllä olla, että jos miehellä on jotain muita suunnitelmia saatan olla kamala ihminen ja mennä hänen mukaansa, mikäli kutsu käy... Yritän olla olematta huono kaveri, mutta välillä mies vie voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti