Tänään vedin tällinkikännit. Tällinkikännit eroaa kalsarikänneistä vain sillä tavalla, että istun täydessä tällingissä kotona, toiveissa baarireissu tai edes seura. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että painutaan itsesäälikännin puolelle, mikä ei ole yhtään mukavaa. Harmittaa, että Jyväskylässä on vain kaksi kaveria, joiden kanssa voin käydä baarissa. Kumpikaan heistä ei ollut tänään "vapaana". Juuri nyt mieleni tekee miettiä syvällisiä ja valuttaa meikit pitkin poskia. Youtube huutaa vanhoja biisejä ja samalla mietin, mikä meni vikaan. Miksi mä kulutan tämän elämäni johonkin turhaan, kun voisin tehdä jotain hienompaa, suurempaa? Mitä mä oikein odotan?
Ärsyttää myös, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt miehen, jota ei voi lukea kuin kirjaa. Olen löytänyt mysteerimiehen, jee! Toiset treffit menivät mielestäni hyvin, osasin jopa jutella jotain. Olin hauska, kärkäs ehkä jopa fiksukin. Silti tuntuu, että olen miehen mielestä teinikana. Heitin hänelle pallon, jotta ottaisi seuraavaksi yhteyttä. Pelottaa, että ei ota. Minä taas olisin koko ajan valmis laittamaan viestiä ja kutsumaan kylään. Varsinkin tällaisessa itsesäälihumalassa. Äh.
Koko illan olen miettinyt, mikä minussa on vikana? Olen todella outo ja saamaton ihminen. Valitan kaikesta, enkä tee asioille mitään. Muistelin myös tapausta eräässä Seinäjoen baarissa, jossa yksikin uros lyttäsi uravalintani täysin, sillä hänen mielestä minun pitäisi pyrkiä korkeammalle. Että olen tyytynyt liian vähään. Miksi monet ihmiset toitottavat tätä minulle, vaikka en edes saa työpaikkaa mistään? Todella raivostuttavaa! Jos muka olisin niin hyvä, niin luulisi sen työpaikankin löytyvän tuosta vaan sormia napsauttamalla. Ehkä olen sitten liian kiltti ja naiivi. En ole tarpeeksi hyökkäävä.
Nyt kyllä ahdistaa kaikki. Haluaisin vain lähteä kävelemään. Inhoan istuskella yksin kotona kun menojalkaa vipattaa. Inhoan tätä yksinäisyyttä, jolle en voi tällä hetkellä mitään. Sama tilanne olisi varmasti Seinäjoellakin, vaikka kaveripiiri siellä onkin huomattavasti laajempi. Tämä on taas näitä päiviä, kun mikään ei ole mukavaa ja baarissakin olisin vetänyt mörköpöhnät. On kamalaa, että ajattelen tällä hetkellä vain miestä! Olen niin ihastunut ja haluaisin tietää, missä mennään. Haluaisin tietää edes välittääkö se yhtään. Kuvittelenko kaiken vai tapanko kaiken tällä ylianalysoinnilla. Voi luoja! Hakkaan päätäni seinään koko loppu yön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti