perjantai 30. marraskuuta 2012

It's the house telling you to close your eyes


Ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun oikeasti jaksan edes miettiä blogin päivittämistä. Kamalan pitkä viikko täynnä aikaisia herätyksiä, ja nukkumaankaan ei voi mennä ajoissa. Onneksi on viikonloppu! Onneksi ensi viikko on lyhyempi, kiitos itsenäisyyspäivän. Pian alkaa joululoma. Sitten saa nukkua.

Viikko valokuvaamista takana, ja voin kertoa, että haluan kunnollisen kameran. Tällaisella vanhalla raasulla pokkarilla on niin mukava yrittää tehdä kuvaustehtäviä, kun kaikissa tehtävänannoissa puhutaan, kuinka joitain tiettyjä kuvia voi ottaa vain järkkärillä. Mälsää! Itkupotkuraivarit ja häpeä, kun kaikillä muilla on kunnollinen kamera, ja minun omani on pelkkä hassu, vanha pokkari. Toivottavasti joulupukki muistaisi minua, ja hankkisi jonkun kunnon kuvanotto-välineen. Ehkä silloin huvittaisi paremmin opetella käyttämään kameraa, vaikka nytkin on ollut ihan mukava löytää toimintoja, joita en tiennyt pokkarihöppänässäni olevankaan. Muutaman ihan hyvän kuvankin olen onnistunut nappaamaan, eli sinänsä olen kurssista nauttinut. Päivät ovat vain olleet turhan pitkiä.

Lisäsin muutamia kuvia "asetelmista". En siis näiden perusteella luule osaavani kuvata, mutta oli hauska kokeilla vähän jotain erilaista, kun yleensä kuvaa vain kännisiä naamoja/omaa naamaa.

Ihana perjantai <3 Tällä kertaa päätin pysyä Keski-Suomessa, ja askarrella joululahjat loppuun. Kuvia näistä laittelen joulun jälkeen, sillä koskaan ei voi tietää, kuka tätä eksyy lukemaan. 
Harmittaisi, jos joku perheestä tietäisi etukäteen, mitä saa lahjaksi... Lähinnä koruja yms. helppotekoista olen harrastanut, mutta kivoja niistäkin tulee. Yllättävän mukavaa muutenkin näperrellä jotain itse, vaikka mitään ohjetta en ole omasta päästäni keksinyt. Nettiä ja muiden blogeja selaamalla on löytynyt vaikka mitä ohjeita, joita olen innolla yrittänyt toteuttaa ja mukauttaa omiin tarpeisiini. Pikkuaskartelut rupeavat olemaan jo valmiina, seuraavaksi pitäisi hypätä ompelukoneen ohjaksiin, ja hurautella muutamat laukut. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, koska eivät ole aivan normaaleja laukkuja, eikä me olla ompelukoneen kanssa yleensä mitään parhaimpia kavereita.

Huoh, ehkä tässä on taas tarpeeksi jonninjoutavaa sepustusta, joten voin palata takaisin väkertämisen pariin. Nälkäkin meinaa olla, mutta kuka tiskaisi mun astiat?
Loppuun päivän biisi, ihana Little Talks.

"There's an old voice in my head 
that's holding me back
Well tell her that I miss our little talks."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti