Mitä on rakkaus, mitä tarkoittaa rakastuminen? Olen luullut tietäväni vastaukset, mutta ei. Väärin. Rakkautta on muilla ja elokuvissa, mutta minun kohdalleni sellainen ei koskaan osu. Olenko liian nirso vai jotenkin kuvottava? Ahdistaa.
Tähän mennessä kaikki rakkaussuhteeni ovat kaatuneet minuun. Minä olen ollut se, joka on halunnut lopettaa. Tämän virheen jälkeen olen yleensä kaivannut jokaista, ja yrittänyt palauttaa suhteen ennalleen. Olla edes kaveria. Mutta ei, eihän se onnistu.
En tiedä onko vika ulkomuodossani, utopistisissa odotuksissani vai missä, mutta tuntuu, että en koskaan tule löytämään sopivaa miestä itselleni. Olen ehkä pinnallinen, pullea, hiljainen ja typerä, joten miten voisin koskaan löytää elämäni rakkauden?
Tänään, ensimmäistä kertaa, virallisesti pyysin järjestettyjä treffejä. Ei, en laskenut leikkiä. Jotenkin tuntuu, että tässä maassa ei voi löytää miestä muualta kuin baarista tai lähipiirin kavereista. Sitä en enää halua. Ei minua kiinnosta etsiä miestä baarista, koska hän tuskin muistaa ihastuksesta mitään seuraavana aamuna. Parittaminenkaan ei enää toimi, koska olen liian "vanha" siihen, ainakin omasta mielestäni. Haluaisin, että joku löytäisi juuri minulle sopivan ihmisen, ja kehtaisi järjestää sokkotreffit. En kyllä tiedä, kuinka siihen siinä tilanteessa suhtautuisin. Saattaisi hävettää tai sitten pystyisin olemaan täysin oma itseni. Mistäpä tuota tietää, sillä en ole koskaan käynyt treffeillä.
Äh. Humala pistää kriiseilemään.. Tämäkin kirjoitus tuntuu varmasti erittäin tyhmältä, kun luen sen selvinpäin. Noh, aivan sama. Kai sitä joskus saa yrittää pitää hauskaa.
Viikon (tai loppuelämän) biisi on Gotyen Somebody that I used to know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti