Ennen tykkäsin keskiviikosta. Ammattikorkeakoulun aikaan keskiviikko tarkoitti opiskelijabileitä. Nyt keskiviikko tarkoittaa äärettömän pitkää ja ärsyttävää koulupäivää, joka päättyy lukujärjestyksen mukaan klo.19.00, mutta koska kuljen koulumatkani kävelle, olen kotona vasta n. klo.20.00. Päivän aikana ei kerkeä tehdä muuta, kuin olla koulussa tai matkalla kouluun/koulusta kotiin. Vihaan keskiviikkoja.
Tämä päivä olisi lyhyempi ilman pakollista valinnaisainettani bändikurssia, jonka takia joudun istumaan koulussa tyhjänpanttina kolme tuntia. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut jonkun muun aineen valinnaiseksi, mutta halu päästä soittamaan ja laulamaan oli liian kova. En kuitenkaan ole viihtynyt näillä bänditunneilla kovinkaan hyvin, sillä ryhmä on liian iso. Lähemmäs 30 henkeä ja muutama soitin ei ollut mielikuvani kurssia valitessa. Ammattikorkeakoulussa bänditunneilla meidät sentään jaettiin pienempiin ryhmiin, mutta tässä koulussa asia onnistuu vasta kevätlukukaudella. Ensimmäiset kerrat menikin sitten istuessa ja katsellessa, kun muut yrittävät opetella jotain ihanaa suomalaista poppikappaletta, joka ei voisi itseä vähempää kiinnostaa. Toivon, että tänään ryhmämme on paikalla kutistuneessa muodossa. Muilla linjoilla on menossa harjoittelu, joten olen itsekin päässyt tekemään jotain muuta, kuin soittamaan marakassia. Tänään on taas hyvä rage päällä rumpujen paukuttelua varten.
Keskiviikkoja lukuunottamatta viihdyn tässä opinahjossa yllättävän hyvin. Enää ei häiritse se, että suurin osa ihmisistä on vähintään kuusi vuotta minua nuorempia. Olen ehkä itsekin laskeutunut samalle tasolle, tai sitten olen vain tutustunut muihin paremmin. En kuitenkaan olisi koskaan osannut kuvitella oppivani näin paljon graafisesta suunnittelusta, sillä koulutus kestää vain vuoden. On mukava huomata oma kehityskaari vanhoja töitä katsellessa, ja oppia koko ajan lisää erilaisten omien projektien puitteissa. Ilman muita projekteja en uskoisi voivani kehittyä näin paljon.
Tämä päivä on silti hirveä. Graafisen ohjeiston suunnitteleminen mielikuvitusfirmalle raastaa hermoja, vaikka se ei ole edes vaikea tehtävä. Aikaakin on riittävästi, mutta motivaatio on välillä hukassa. Inhoan kirjoittaa liibalaabaa mielikuvitusfirmalle, kun voisin tehdä saman ohjeiston oikealle firmalle ja aivan kunnolla. Jotta muutkin ymmärtävät, mikä on graafinen ohjeisto, voisin ehkä avata tätä termiä hieman tarkemmin, jos osaan. Ohjeisto on firmalle, koululle, yhdistykselle jne. tehty ohjekirjanen, joka sisältää heille suunnitellun liiketunnuksen (logo&merkki) käyttöohjeen sekä määrittelee samassa kirjasessa myös fontit ja värit, joita tulee käyttää esimerkiksi kirjepohjissa, powerpoint-esityksissä ja käyntikorteissa. Näistä helpoin on logon suunnittelu, vaikka sekin on aikaa vievää puuhaa. Varsinkin, jos mielikuvitusta riittää, ja ehdotuksia on pukannut mukava määrä. Ärsyttävää on kirjoittaa, miksi juuri tällainen logo kuvaa juuri tätä firmaa, ja minkälaista tekstiä tulisi missäkin yhteydessä käyttää. Tähän plussana vielä se, että juuri niitä fontteja, mitä itse ehdotat ei välttämättä ole käyttäjän koneella tai muuten saatavissa, joten joudut etsimään myös muita sopivia fontteja ja kirjaamaan ne samaan ohjeistukseen. Äh. Selittäessä tämä kuullostaa niin helpolta, mutta tekeminen on ärsyttävää. Ehkä se johtuu vain tästä päivästä.
Motivation, where are you!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti