tiistai 19. helmikuuta 2013

Surround yourself with the things you know.

Ei mitään uutta auringon alla vai muutoksen tuulia?

Kulunutta viikkoa on ehtinyt mennä vasta kaksi päivää, mutta olen jo kerinnyt tekemään kaikkea normaalista poikkeavaa. Viikonloppuna siivosin kaksi päivää, mikä jo sinänsä on erittäin outoa, mutta kuluneen kahden päivän aikana olen yllättänyt itseni kunnolla.

Eilen luin. Eihän siinä mitään, mutta luin "järkevää" kirjaa; Taide ja kauneus - johdatus estetiikkaan. Kyseinen kirja on peräisin lukion filosofian kurssilta ja päätin nyt lukaista sen kunnolla, ajatuksen kanssa. Viime viikon lopulla ostin lisää fiksua lukemista; Suomalainen estetiikka 1900-luvulla. Ai kamala, mitä mulle on tapahtumassa. Estetiikan innoittamana kaivoin kaapista öljyvärit ja aloin maalaamaan. Kotona. Vapaaehtoisesti. Välillä harjoittelin myös valokuvaamista. En edes tuijottanut televisiota koko päivää! Meinasin myös virittää kitaran ja soitella, mutta tyydyin vain laulamaan youtuben tahdissa. Onnea naapureille.

Tänään yllätin itseni kokkaamalla kastiketta soijarouheesta ja se oli jopa hyvää. Olisikohan tämä siirtyminen kasvispainotteisempaan ruokavalioon pysyvä tila vai yritänkö todistaa jotain itselleni/muille? Olen pienestä asti miettinyt kasvissyöjäksi ryhtymistä ja esteenä on ollut lähinnä se, että en tykkää kasviksista. Aika huvittavaa. Olen myös allerginen monelle vihannekselle ja hedelmälle. Nyt olen opetellut pikkuhiljaa syömään terveellisemmin enkä enää kaihda vihreämpää ravintoa, en vaikka olisin allerginenkin.

Perehtyessäni internetin ihmeelliseen maailmaan löysin ehkä juuri itselleni sopivan vegetaristi-suuntauksen, mikäli näin voi asian ilmaista. Rakas tiedonlähteeni wikipedia kertoi minulle fleksitaristeista, jotka syövät pääasiassa kasvispainotteista ruokaa, mutta välillä myös lihaa (ei punaista). Tämä kuulostaisi erittäin hyvältä, sillä en ole koskaan pahemmin punaisen lihan ystävä ollut. Kana on aina maistunut minulle parhaiten, mutta ehkä nyt pyrin kehittelemään seoksia myös soijarouheesta. Odotan innolla viikonloppuja, että pääsen kunnolla testailemaan.

Kalle Ahola soi spotifystä, mutta laitan tähän kuitenkin yhden maailman ihanimmista kappaleista, jonka löysin taas pitkästä aikaa.




P.S. Löysin hetki sitten kirpparilta aivan iiiiiihanan takin, ja ajattelin siitä kuvan julkaista. Taustalla myös kaverini Jim ja Audrey.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti