Pitää se kai näin puolijulkisesti myöntää, että viime viikonlopun bileet olivat osaltani katastrofi. Tervetuloa teinivuodet, kun ei alkoholia osata sivistyneesti ottaa. Lopputuloksena oli maailman kovin ja pisin morkkis, häpeä ja naarmuinen/mustelmainen nenä. Sen siitä saa kun oksentaessa kaatuu naamalleen pusikkoon. Näin. Nyt se on saatu pois päiväjärjestyksestä, ja voin siirtyä muihin vähäpätöisempiin asioihin.
Viikko on ollut jotenkin tuskainen. Mikään ei ole huvittanut, mitään en ole jaksanut. Tämä päivä oli mahtava huipennus, enkä millään olisi jaksanut työpäivää loppuun. Onneksi muillakin oli samanlaiset fiilikset. Lauantaina suuntana onkin Tampere ja toimiston pikkujoulu-saunailta-lanseeraustilaisuus. Tunnelma on odottavainen, mutta samalla ärsyttää. Olisin jotenkin halunnut tänä viikonloppuna vain maata peittojen alla piilossa pahalta maailmalta. Yhtään ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta lähteä ryyppäämään tuntemattomien kanssa. Vielä kun pitää yrittää näyttää sivistyneeltä, eikä minulla ole sellaisiin vaatteita. Enkä todellakaan jaksanut käydä yhden ainoan tilaisuuden takia shoppailemassakaan. Menen vanhoilla rytkyillä ja jos ei kelpaa, niin sitten olen varmaankin huono ihminen. Yhden poikkeuksen aion kuitenkin tehdä; tennareiden sijasta sujautan jalkaani kirpparilta löytämäni vihreät korkkarit. Ne tuntuivat toimivilta.
Muutama viikko pitäisi vielä odotella, ennen kuin pääsee taas pitkästä aikaa Pohjanmaalle. Tällainen melkein kahden kuukauden tauko on tehnyt hyvää ja nyt oikein odotan pääsyä tuttuihin maisemiin. On kamala ikävä ystäviä ja kavereita, joista monia en ole nähnyt kesän jälkeen. Montakohan ihmistä kerkeäisi päiviin mahduttaa, jos kerrankin aikatauluttaisi menemisensä? Tahdon tietenkin keritä näkemään mahdollisimman monta ihmistä ja viettää aikaa myös siskonpoikien kanssa. Onneksi pian on joulu!
Jotenkin taas tällä hetkellä tuntuu, että elämältä puuttuu suunta ja kaikki muukin. Olisipa perkele edes se kainalo, johon nukahtaa. Se olkapää, johon tihrustaa itkua. Onneksi on kynä ja paperia, tuleepahan taas rustattua runoja. Vielä joskus kokoan ne ja pistän kustantajalle. Vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti