Viime yönä en meinannut millään saada nukuttua. Päässä pyöri monia ajatuksia, jotka olisin halunnut kirjoittaa ylös edes jonnekin. En sitä kuitenkaan tehnyt, koska yritin tosissani saada unenpäästä kiinni.
Mietin lähinnä sitä, koska elämäni alkaa. Tyhmästi odotan, että ehkä vielä joskus tapahtuisi jotain. Joku sysäys suuntaan tai toiseen, jolloin tajuaisin oikeasti eläväni. Lopettaisin turhan haikailun ja tämän ihmeellisen odottamisen. Tekisin elämälleni jotain! Murehdin vain koko ajan sitä, että ehkä olenkin jo elänyt parhaat hetkeni. Ei mikään voi olla enää niin täydellistä, mitä on joskus ollut. Ei enää voi tapahtua yllättäviä ja mielenkiintoisia asioita. Nyt pitäisi olla aikuinen, enkä minä osaa.
Joskus toivoisin, että uskaltaisin tehdä jotain repäisevää. Myisin kaikki tavarani, pakkaisin reppuun tärkeimmät tavarat ja vain lähtisin. Haluaisin niin kovasti tehdä jotain merkittävää. Kiertää maailmaa ja nähdä erilaisia paikkoja. Minulla on niin kova kaipuu paikkoihin, jota en edes tunne. Jossain on vain pakko olla jotain parempaa ja aidompaa. Jossain on pakko olla se paikka, minne minä tuntisin kuuluvani. Kun vain joskus uskaltaisinkin lähteä.
Tietenkin myös samat kavalat parisuhde/perhe/tulevaisuus -asiat hiipivät mieleen yön pimeinä hetkinä. Ärsyttää, mutta olen kateellinen kaikille niille parisuhde-ihmisille. Miksi minun on niin vaikea löytää ihmistä vierelleni? Heitänkö liian helposti parisuhteeni roskakoriin, olisiko niistä jotain voinut pelastaa? Kyllä minäkin haaveilen siitä hääpuvusta ja mukavista juhlista. Eikä ne lapsetkaan tulevaisuudessa pahitteeksi olisi. Mutta entä jos minun täytyykin odottaa vielä kymmeniä vuosia, että pääsen lähellekään niitä pisteitä? Se pelottaa minua kaikista eniten. Jos joudun vain katselemaan vierestä, kun muut ovat löytäneet toisen puolensa. Jos täytyy aina olla se kolmas-viides-seitsemäs -pyörä.
Voisiko joku sulkea nämä aivot hetkeksi!? Edes yhden yön jos saisin kunnolla nukuttua ilman, että murehtisin kaiken maailman turhuuksia. Tietenkin tämä tyhmä kuumeilu saa ihmisen pään sekaisin, ehkä on ihan hyvä olla muutama päivä saikulla ennen viikonloppua. Kai tämä taas tästä iloksi muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti