tiistai 9. heinäkuuta 2013

It's easier to drool at you from here

Minulla on jonkinlainen ikuinen fiksaatio kajaalipoikiin. Eilen bongasin kesäteatterista ihanan näköisen pojan, jolla oli päällään kiltti, silmissä kajaalit ja vihreä irokeesi. Ah <3 Tänään olenkin sitten kuunnellut vain ja ainoastaan rakastamiani "kajaalibändejä". Mielenkiintoista tässä kuitenkin on se, että vaikka kuinka tykkään perus rokkarin rentuista, kukaan miehistäni ei ole yltänyt lähellekään tätä ihannetta. Kaikki ovat olleet tavallisia miekkosia, yleensä myös insinöörejä. Miksi siis en koskaan saa sitä ihanaa kitaraa soittelevaa muusikonrenttua, josta aina unelmoin? Onko se vain unelma vai tyydynkö vain normaaleihin miehiin, koska en usko yltäväni muusikon tyttöystävän tasolle?

Unelmamieheni tällä hetkellä olisi sekoitus seuraavia:

Billie Joe Armstrong (Green day)

Gerard Way (My Chemical Romance)

Jacoby Shaddix (Papa Roach)

Muistan jo yläasteella kuolanneeni erästä Jacoby Shaddixin kuvaa, jossa miekkonen oli nyrkkeily-tamineissa. Hetki sitten löysin tuon kuvan uudestaan jostain vanhojen aarteiden joukosta ja yhä vain kuola valui. Missä tällaisia miehiä kasvatetaan?

(Kuvat by Google)

2 kommenttia: