Tuntuu, että pitäisi kirjoitella jotain. En tiedä, olenko tulossa kipeäksi vai onko olo muuten vain kummallinen. Niin kuin olisin nukkunut koko päivän tai kulkenut jonkinlainen harso silmien edessä. Silti taas kulutan aikaani tehden kaikkea turhaa, enkä oikeastaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Tällä hetkellä ei oikein mikään edes huvita.
Miestä näin torstaina. Se oli käynyt vuokraamassa leffan ja katsottiin se tässä minun kämpälläni. Olen jotenkin vaikuttunut miehen leffamausta ja ylipäätänsä siitä, että kerrankin olen tavannut ihmisen, joka oikeasti tykkää katsella leffoja. Nytkin se ilmestyi kädessään Django Unchained! Se oli merkki hyvästä leffamausta sekä kuuntelutaidosta, sillä olen muutaman kerran maininnut pitäväni Tarantinosta, mutta en ole vielä nähnyt uusinta tuotosta. Mikä mies! Lopultahan se sitten jäi taas yökyläilemään. Aamupäivällä, kun mies oli lähdössä kotiin, huomasimme hänen pärrässään mukavan 60 euron sakkolapun. Näköjään tässä taloyhtiössä ei saa parkkeerata edes vieraspaikalle ilman jonkinlaista läpyskää, jota en ole koskaan nähnytkään. Hävetti todella paljon, joten tarjouduin maksamaan sakon pois. Eihän mies siihen suostunut vaan lupasi itse soitella sakottavalle taholle ja selvittää asian.
Perjantaina kävin pitkästä aikaa veljen perheen tontilla viihdyttämässä ipanoita. Lauantaina taasen sain syntymäpäivälahjani Seinäjoelta kotiin kuljetettuna. Siskon kyydissä matkasi vanhempieni ostama led-tv uudelle omistajalleen. Olihan tuo kuvaputki jo parhaat päivänsä nähnytkin, mutta on outoa totutella nykyaikaiseen televisioon. Samassa paketissa sain myös erinäisiä tavaroita, joita jouduin tilanpuutteen takia jättämään vielä äitini luokse, kun Seinäjoelta lähdin. Jos joskus muistaisin olla pakkaamatta laukkuuni kaikkea turhaa.
Eilen illalla nautin omasta seurastani viinipullollisen verran ja suuntasin baariin yhdelle siskon ja hänen kavereidensa vaivoiksi. Miehen kanssa oltiin myös tekstailtu ja hän oli suuntaamassa keskustaan. Sitten viestit loppuivat eikä vastausta ole tähän mennessäkään kuulunut. Koska olen murehtijoiden sukua, päässäni myllertävät erilaiset tapaturmateoriat, joita vilkas mielikuvitukseni tuottaa jatkuvalla syötöllä. Olin jossain vaiheessa ihan varma, että mies on kuollut, enkä vieläkään voi sanoa luopuneeni tästä teoriasta. Päätin kuitenkin rauhoittua ja ottaa huomenna yhteyttä, jos mitään ei kuulu. Hemmetin murehtija. Ärsyttää aina huolestua ja murehtia päänsä puhki, ja kehitellä kaikenlaisia kauheita teorioita ja kohtaloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti