tiistai 25. kesäkuuta 2013

What kind of life is it, when every day’s a weekend

Mitä voi kirjoittaa, kun taukoa on ollut niin kauan? Kaikenlaista enemmän ja vähemmän merkittävää on tapahtunut; Provinssit kökitty ja juhannus Nummeiltu. Käteen jäi taas paljon muistoja, tyhmiä vitsejä ja se pohjaton tyhjyys aka festivaalin jälkeinen masennus. Ehkä sitä kaikkea on aivan turha yrittää blogimerkintään tunkea, sillä ei se koskaan luettuna olisi samanlaista kuin koettuna.

Tänään palailin takaisin Jyväskylään, mutta jo ensi viikolla suuntaan taas Seinäjoelle. Muutama työkeikka on pätkätyöläisellä taas tiedossa, mikä helpottaa huomattavasti elokuun vuokranmaksua. Onhan se myös kätevää, että ruokaan ei mene itsellä rahaa, kun on äidin jääkaapilla. Harmi vaan, että kyseinen jääkaappi on täynnä kaikkea sellaista, mitä en todellakaan haluaisi syödä tai oikeastaan saisi syödä. Kamalasti roskaa.

Roskasta puheenollen, kamalasti tuli taas vedettyä festarimättöä. Oikein ällöttää. Provinssikiireiden aikaan tuli tilailtua pizzaa ja hampparia, festarin aikana sitten talkooruokaa (joka ei kyllä sekään ole mitenkään järkyttävän terveellistä). Provinssin aikana sain tiputettua peräti kaksi kiloa, mutta kummasti juhannuksen jälkeen ne taas takaisin tulivat. Hyi hyi. Tänään kävin kaupassa ostamassa kaikkea terveellistä ja ihanaa (mutta myös karkkipussin, tais jäädä taas hetkeksi nekin pois). Olen myös nyt neljättä päivää polttamatta, sillä päätin juhannuksen jälkeen aloittaa lakkoiluni uudestaan. Nikotiinipurkkaa en ole tällä kertaa edes vetänyt, yritän myös olla vetämättä.

Miestä näen vasta torstaina, mutta onneksi minullakin on tekemistä. Tänään olen vain ollut. Yksin. Omassa kodissa. En voinut kuvitella, kuinka paljon tästä taas nautin. Odotan myös innolla, että saan nukkua SÄNGYSSÄ, kun kuukauden olen nukkunut sohvalla. Huomenna pitäisi uskaltautua työkkäriin ja kelaan, ei huvita ei. Sitten sitä voisi kokkailla jotain terveellistä ja siivoskella. Purkaa laukku, jotta sen voi sitten taas ensi viikolla pakata uudestaan täyteen tavaraa. Eiköhän tämä elämä taas tästä lutviudu..

(Mies sanoi, että minulle löytyy aina aikaa, mikä oli vaan todella ihanaa. Torstai, tule jo!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti