Whispers of tomorrow echo in my mind

Rakastan kotiani, joten päätin jakaa tämän rakkauden myös teidän kanssanne. Muutaman huonolaatuisen kuvan avulla kutsun juuri sinut virtuaalivierailulla Casa de Kesäkurpitsaan, enjoy!

Soittonurkkaus ja itse maalattu taulu. 

Kuvan taulu on nyt se viimeisin koulussa maalattu, josta pidän itse todella paljon. Joojoo, omakehu haisee. Tällä hetkellä haaveissa olisi joskus ottaa tatuointi eräästä taulun osasta, mutta haaveeksi taitaa tuokin jäädä, sanoo rahatilanne.
Soittimista vielä; kitara löytyy akustisena ja sähköisenä, ukulele sinisessä pussissaan ja vasemmassa nurkassa on huuliharppu ja tinapilli. En väitä, että osaisin mitään näistä soittaa.

Kortteja kaukomaista feat. lautapelit & keittiönpöytä.

Korttien kiinnittäminen oviin/kaapinoviin on pitkään kuulunut tapoihini. Niitä on mukava katsella ja ne piristävät sekä asunnon ilmettä että omaa mieltä.

Keittonurkkauksen tiskitön nurkka. Spottaa härski pullonavaaja!

Pikkuriikkisestä keittonurkkauksestani valitsin tämän nurkan, sillä tiskipöytä näytti liian törkyiseltä. Kaapissa on taas kortteja, tällä kertaa runojen kera. Ikkunalla on myös kokoelma turhaa ja tarpeellista sälää, koska jotain tuohon piti laittaa.

Olohuone. Something old, something new.

1960-luku kohtaa 2010-luvun. Äidin vanha peilipöytä on rakkain aarteeni, jonka vihdoinkin sain mahdutettua omaan kotiini. Tuoli on myös vanha, toki päällystetty uudelleen. Sillä on myös pari, jota ei tässä kuvasta näy.

Olohuone toisesta suunnasta. Verhon takana sijaitsee makuukammioni.

Kotini huonekaluista taitaa ainoastaan sohva olla alunperin oma, muut on kerätty sisaruksilta ja vanhemmilta. Kirjahylly esimerkiksi on veljen ja vaimonsa.

Näkymä keittiön ikkunasta. Aurinko <3 

Kirjaimellisesti hämärä taidekuva.

Tällä hetkellä toivon, ettei minun tarvitsisi vielä pitkään aikaan muuttaa pois tästä asunnosta. Olen täysin rakastunut <3 Vihdoinkin sain kauan kaipaamani leveät ikkunalaudat, joissa istuskella kahvi-/teekupposen kanssa ja katsella kaukaisuuteen.

Tavarat ovat jo pitkän aikaa olleet paikoillaan, vaikka järjestystä olenkin kertaalleen vaihtanut, mutta tauluja en ole vielä seinille asti saanut. Kunhan pöllin äidiltä muutaman taulukoukun, niin saan tästä taas hieman enemmän omannäköiseni.