En ymmärrä, miksi mun on niin hankala olla vuosi toisensa jälkeen. Hassua, kuinka sitä itse kehittelee ongelmia ja harmeja itselleen, tekee olostaan kurjan, vaikka oikeastihan mulla on kaikki hyvin. Kai sitä vain haluaisi löytää jotain muuta. Ehkä olen vain erittäin pitkästynyt tähän elämään. Haluaisin myös olla joku muu, koska muillahan asiat on aina paremmin. Jotenkin tuntuu, että mä en osaa elää tätä elämää oikein. Aina vain odotan, että ehkä pian tapahtuisi jotain muistamisen arvoista. Ehkä mun elämä pian alkaa. Elämää on kuitenkin mennyt jo 25 vuotta, joten kyllähän tässä matkan varrella on tapahtunut vaikka mitä. Miksi mikään ei kuitenkaan tunnu merkitsevän enää niin paljon, kuin joskus nuorena. Hienot asiat, mitä nyt tapahtuu tuntuu laimeilta, verrattuna nuoruuden tapahtumiin. Miksi mä jumitan vaan siinä menneisyydessä? Tapahtuuko sitä muille?
Pelottaa ajatella, että vanhana tajuan elämän menneen ohi, enkä kerinnyt tekemään mitään merkittävää. Kukaan ei muista, mitään "kunnollista" ei tullut tehtyä. En jättänyt jälkeä itsestäni. Olin vain yksi massasta. Tällaisten mietteiden takia en varmaan osaa elää tässä päivässä, mutta sellainen taito olisi mukava opetella. Nyt kun vain miettii joko mennyttä tai tulevaa, unohtaa kokonaan tämän päivän. Tämän hetken. Miksi juuri tämä hetki ei merkitsisi jotain? Ja taas ollaan samassa oravanpyörässä, huoh.
Tietenkin tämä kaikki saattaa johtua vain huonosta itsetunnosta, joka taas johtuu ulkoisesta olemuksestani. Päätin kyllä tehdä edes yhden lupauksen uuden vuoden kunniaksi; aloitan herkkulakon! Tämän myötä ehkä innostun taas liikkumaan enemmän. Terveellisestä ruokavaliosta on turha puhua, koska erittäin niukalla opiskelijabudjetilla ei syödä terveellisesti vaan säästeliäästi. Jos taas joskus pystyisi siirtymään vhh-ruokavalioon, olisin iloinen. Tarkoituksena on tietenkin myös pudottaa kiloja, mutta päätin, että en ota siitä turhaa stressiä. Jos otan, en saa mitään tehtyä kunnolla. Note-to-self: käy ostamassa käsipainot!
Tämä oli nyt kunnon morkkistelu-postaus, koska morkkishan tämänkin taas aiheutti. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan. Yökukkujan itsetuntobiisinä toimikoon tällä kertaa Audioslaven Be yourself. Jatkan morkkistelujani leffojen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti