Vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja toimimaan itsenäisemmin, kuin aikaisemmin. Asuminen vieraalla paikkakunnalla on todellakin kasvattanut minua ihmisenä, on vain ollut pakko pärjätä. Ei ole ollut ketään, joka voisi kuskata paikasta toiseen. On pitänyt opetella kulkemaan julkisilla, kävellä tai pyöräillä. Ei ole voinut laiskotella ja käskeä toisia tekemään asioita puolestani, vaan ne on pitänyt itse hoitaa. Outoa ajatella, kuinka laiska ja muista riippuvainen ihminen sitä onkaan muutama vuosi sitten ollut. Nyt jopa sain tiskialtaan tukoksen itse avattua, kun aikaisemmin siihenkin hommaan olisi jonkun miespuolisen henkilön tarvinnut. Nyt hoidin sen itse ja se tuntui hyvältä, voimaannuttavalta, vaikka pieni ja mitätön asia monelle varmaan onkin.
Keskustellessani yökylässä olleen kaverini kanssa tulevaisuudensuunnitelmista, tajusin taas paljon. Minullahan on hurjasti ideoita, jotka vain vaatisivat hieman työstämistä, jotta saisin myytyä niitä eteenpäin. Tällä hetkellä olen kaavaillut paria erilaista hanketta ja aionkin nyt yrittää toteuttaa niitä, mikäli muita töitä ei löydy. Tajusin tuon keskustelun tiimoilta myös sen, minkä takia minun on vaikea aloittaa tekemään eri asioita, kuten käsityöt, lenkkeily, työnhaku yms. arkisetkin asiat; tarvitsen siihen sen tietyn fiiliksen! Eihän se olekaan ollut laiskuutta tai saamattomuutta, ainakaan siinä mittakaavassa mitä olen kuvitellut. Tarvitsenhan myös tietyn fiiliksen kuunnella musiikkia tai katsoa elokuvia. Minähän voin tehdä vaikka mitä, jos saan viritettyä itseni oikealle taajuudelle! Ai että, kun tämäkin oivallus helpotti taas elämääni. En minä ehkä olekaan ihan surkea tapaus.
En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni myöskään yksinäiseksi tai tylsistyneeksi. Olen viettänyt aikaa kavereiden kanssa, kierrellyt yksin kaupungilla shoppailemassa, askarrellut sekä tietenkin käynyt työkkärin velvoittamalla kurssilla. Vaikka työkkärin kurssi onkin ollut lähinnä pelkkää soopaa, olen kuitenkin tutustunut uusiin ihmisiin. Päivätkin menevät mukavasti, kun on jotain vertaistukea. Kun joku muukin on työtön. Kävin eilen Opteamilla haastattelussa, mikä toivottavasti poikii baaritöitä. Ensi viikolla pääsen myös työkkärikurssin varjolla suorittamaan hygienia -ja anniskelupasseja, toivottavasti ne käteeni saan. Maanantaina on myös työhaastattelu. Ehkä tämä elämä alkaa tästä sujumaan. Opteamillakin olivat kovasti vaikuttuneita työkokemuksistani ja varsinkin työtodistuksissa olevista kehuista. Tuli hyvä olo.
Huomenna hyppäänkin aamujunaan, joka vie minut taas kerran Seinäjoelle. Huomenna on Provinssirockin karonkka, jossa näkee taas kaikenmaailman tuttuja. Mukavaa, sillä onhan minulla jo ihmisiä ikävä ollutkin. Lauantaina taasen juhlitaan siskoni nelikymppisiä (eikä varmastikaan kuivin suin). Vielä pitäisi yrittää, jos saisin siskolle laukun kursittua kasaan. Kolmelta lupasin mennä kaveri J:n kanssa kaupungille.
Tänään pääni sisällä paistaa aurinko :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti