Mies on kryptinen ja tämä nyt taisi todellakin olla tässä. Olisi vain mukava kuulla se sanottuna suoraan eikä päätellä itse siitä, että toinen ei vastaa mihinkään viestiin, jossa ehdotetaan tapaamista. En tiedä yhtään, mitä olen tehnyt vai olenko edes tehnyt mitään, kun tämä nyt näin hölmösti kaatuu. Ehkä se johtui pitkistä pätkistä Pohjanmaalla ja miehen vähäisestä näkemisestä. Tai sitten se oli vain yhtä kusipää kuin kaikki muutkin. Tämä tässä nyt taitaa eniten masentaa, kun oikeasti oli toiseen ihastunut. Päivä toisensa jälkeen mahdollisuuteni miehen löytämiseen vähenevät ja haihtuvat olemattomiin. Kivaa!
Työttömyys ja ainainen rahattomuus saa myös ihmisen tuntemaan itsensä hyvin pieneksi ja säälittäväksi. Olisi mukava kerrankin pystyä tekemään jotain, ilman että joutuu laskemaan tarkasti mihin on varaa. Totta kai menisin sinne tänne ja tuonne, kävisin joka viikonloppu Seinäjoella katsomassa kavereita, jos kukkaronnyörit antaisivat periksi. Tilillä on 3 euroa, mutta onneksi jääkaapissa on vielä ruokaa. Sitten joskus kun löydän itselleni työpaikan, lupaan ja vannon olevani valittamatta pitkistä/rasittavista/ärsyttävistä työpäivistä ainakin ensimmäiset viisi vuotta.Kroppa huutaa, kun ei ole tullut kuntoiltua ja syöminenkin on ollut vähän mitä sattuu. Asetin tavoitteeksi, että joulukuuhun mennessä olisi taas 5kg tiputettuna. Se tuntuu realistiselta, eikä harmita vaikka kiloja tippuisi enemmänkin. Huomisesta alkaen yritän taas päästä kiinni normaaliin ruokarytmiin sekä terveellisiin annoskokoihin. Pitää ottaa kalorilaskurit käyttöön ja ruveta syömään ruokaa oikeissa suhteissa. Kaveri M lainasi minulle pyöräänsä, joten voisin käydä vaikka ajelemassa rantaraitilla. Syksyllä saan todennäköisesti myös lenkkikaverin, sillä kaveri E muutti korvesta lähimaastoon.
Toivottavasti kuntoilu taas piristäisi ja tuntisin itseni jälleen normaaliksi ihmiseksi. Tänään ehkä vielä löhöän ja säälin itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti