Taisin lauantaina manata itselleni flunssan, sillä nyt on olo erittäin kurja. Ensin ajattelin, että tämä olisi vain pitkittynyt krapula, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Tässä tilanteessa toimiva kuumemittari olisi hyvinkin kätevä kapistus, pitäisi varmaan joskus käydä ostamassa.
Olen oikeastaan koko päivän ollut aivan ulalla. Luokkakaveritkin ihmettelivät, kun olin niin hiljainen ja todella nuutuneen näköinen. Kotona sitten iski kauhea vilu, ja nyt olenkin kerrospukeutumisen kuningatar. Pipokin on päässä. Äsken join teetä, mutta eipä sekään kauaa lämmittänyt. Olo on oikeastaan kahta kauheampi ja järkevämpi ihminen varmasti painuisi nukkumaan...
Mutta miksi, miksi se flunssa aina iskee pahimpaan kiiresumaan!? Tällä viikolla pitäisi saada projekteja eteenpäin, häärätä kevätfestarin kimpussa ja miljoona muutakin asiaa on kesken. Tämä viikko oikeasti on kunnon tappoviikko, jonka takia minun pitäisi istua koulussa hyvin paljon ylimääräistä. Järkevää on sopia projektien deadlineja ja koevedosten lähettämistä viikolle, jolloin lukujärjestyksessä ei ole yhtään ainutta projektituntia! Kyllä tunnen itseni fiksuksi. Sairastaminen ei ole mahdollista tällä viikolla! Sitä ei lue minun aikataulussani. Muutenkin koulussa on pitkästä aikaa oikeasti järkevä kurssi, eli nettisivujen tekemistä ja koodaamista, menossa. En millään raaskisi olla noilta tunneilta pois, sillä tiedän tippuvani kelkasta hyvinkin nopeasti. Kaiken tämän kiireen lisäksi pitäisi huomenna vielä soitella opiston pääsiäisjuhlassa. Antakaa mulle lisää tunteja vuorokauteen!
Voin hyvillä mielin sairastaa tulevana viikonloppuna, sillä tarkoitus oli muutenkin pitäytyä kotona. Juhlimista saa kuitenkin harrastaa pääsiäisenä, kun matkustelen lakeuksille minilomalle. Tulevana viikonloppuna voi siis hyvin mielin olla raittiina, sillä viime lauantai oli taas riittävä piristysruiske. En tiennytkään voivani ikävöidä Warttia (Bar15) näin kovaa. Tietenkin olen ikävöinyt myös erinäisiä ihmisiä, jotka onneksi täyttivät viikonloppuni ihanalla läsnäolollaan ja pikatapaamisilla. Wartti kuitenkin tuotti myös onnea, sillä pääsin erään junioriherran auton kyydissä melkein kotiovelle asti sunnuntaina. Luulin matkan olevan täyttä tuskaa, koska krapula ja sosiaalinen retardius. Onneksi juttu kuitenkin luisti ihmeellisen hyvin, ja vasta viimeisten 30 kilometrin aikana juttu alkoi takellella. Junioriherra lupasi kuitenkin ottaa minua toistekin kyytiin, mikäli olisimme samaan aikaan menossa lakeuksille tai palaamassa takaisin keskemmälle. Säästöä se on pienikin säästö, sillä herran taksat olivat halvemmat kuin VR:llä.
Kyllä nyt tuli taas pompittua asiasta moottorisahaan. Syytän flunssaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti