I am not what you think I should be

Pää on täynnä ajatuksia. Kaikenlaista pitäisi muistaa tehdä, mutta mitään en osaa laittaa kalenteriin. Kaikki pitää säilöä omaan muistiin, mikä tekee erittäin tukkoisen olon. Tänään oli jo lähellä, ettei kaikki olisi levinnyt käsiin. On vain niin tuhottoman paljon asioita ja liian vähän aikaa. Toivottavasti viikonloppuna kerkeäisin edes vähän hengähtämään. Nukkuminenkin saattaisi auttaa, sillä tällä viikolla ovat yöunet jääneet erittäin lyhyiksi.

Viikon piristyksen takasi sähköposti Provinssilta; pääsin taas muutaman kuukauden pätkähommiin, which is awesomeness! En millään malttaisi odottaa toukokuuhun asti, mutta ehkä tämä väliaika menee nopeasti.

Festarikesä, here I come!

What did you expect from post break up sex?

Taisin lauantaina manata itselleni flunssan, sillä nyt on olo erittäin kurja. Ensin ajattelin, että tämä olisi vain pitkittynyt krapula, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Tässä tilanteessa toimiva kuumemittari olisi hyvinkin kätevä kapistus, pitäisi varmaan joskus käydä ostamassa.

Olen oikeastaan koko päivän ollut aivan ulalla. Luokkakaveritkin ihmettelivät, kun olin niin hiljainen ja todella nuutuneen näköinen. Kotona sitten iski kauhea vilu, ja nyt olenkin kerrospukeutumisen kuningatar. Pipokin on päässä. Äsken join teetä, mutta eipä sekään kauaa lämmittänyt. Olo on oikeastaan kahta kauheampi ja järkevämpi ihminen varmasti painuisi nukkumaan...

Mutta miksi, miksi se flunssa aina iskee pahimpaan kiiresumaan!? Tällä viikolla pitäisi saada projekteja eteenpäin, häärätä kevätfestarin kimpussa ja miljoona muutakin asiaa on kesken. Tämä viikko oikeasti on kunnon tappoviikko, jonka takia minun pitäisi istua koulussa hyvin paljon ylimääräistä. Järkevää on sopia projektien deadlineja ja koevedosten lähettämistä viikolle, jolloin lukujärjestyksessä ei ole yhtään ainutta projektituntia! Kyllä tunnen itseni fiksuksi. Sairastaminen ei ole mahdollista tällä viikolla! Sitä ei lue minun aikataulussani. Muutenkin koulussa on pitkästä aikaa oikeasti järkevä kurssi, eli nettisivujen tekemistä ja koodaamista, menossa. En millään raaskisi olla noilta tunneilta pois, sillä tiedän tippuvani kelkasta hyvinkin nopeasti. Kaiken tämän kiireen lisäksi pitäisi huomenna vielä soitella opiston pääsiäisjuhlassa. Antakaa mulle lisää tunteja vuorokauteen!

Voin hyvillä mielin sairastaa tulevana viikonloppuna, sillä tarkoitus oli muutenkin pitäytyä kotona. Juhlimista saa kuitenkin harrastaa pääsiäisenä, kun matkustelen lakeuksille minilomalle. Tulevana viikonloppuna voi siis hyvin mielin olla raittiina, sillä viime lauantai oli taas riittävä piristysruiske. En tiennytkään voivani ikävöidä Warttia (Bar15) näin kovaa. Tietenkin olen ikävöinyt myös erinäisiä ihmisiä, jotka onneksi täyttivät viikonloppuni ihanalla läsnäolollaan ja pikatapaamisilla. Wartti kuitenkin tuotti myös onnea, sillä pääsin erään junioriherran auton kyydissä melkein kotiovelle asti sunnuntaina. Luulin matkan olevan täyttä tuskaa, koska krapula ja sosiaalinen retardius. Onneksi juttu kuitenkin luisti ihmeellisen hyvin, ja vasta viimeisten 30 kilometrin aikana juttu alkoi takellella. Junioriherra lupasi kuitenkin ottaa minua toistekin kyytiin, mikäli olisimme samaan aikaan menossa lakeuksille tai palaamassa takaisin keskemmälle. Säästöä se on pienikin säästö, sillä herran taksat olivat halvemmat kuin VR:llä.

Kyllä nyt tuli taas pompittua asiasta moottorisahaan. Syytän flunssaa.

My childhood spat back out the monster that you see

Tämä viikko tuntuu erityisen pitkältä ja nyt on vasta keskiviikko...

Motivaatio on tekemässä paluun. Olen saanut muutaman päivän aikana hoidettua paljon asioita eteenpäin. Asioita, jotka ovat junnanneet paikoillaan viikkoja, pahimmillaan vuosia. Tällä hetkellä listalla on erilaisia projekteja käyntikorteista julisteiden kautta omaan kuntoon sekä opistomme kevätfestareiden tuottaminen. Festareiden kanssa saan varmasti hakata päätä seinään vielä monet kerrat, sillä ihmiset eivät vain ymmärrä asioita. Ärsyttää myös, että minua pidetään vain pikkutyttönä, joka ei mitään tajua. Oikeasti kuitenkin olen ainoa "järjestäjistä", joilla on minkäänlaista kokemusta tapahtumatuottamisesta. Herranjee, se on sentään minun ammattini!

Tuottamisen lisäksi saan myös kunnian loihtia tapahtumalle ilmeen, mikä tietenkin myötäilee aikaisempien vuosien ilmettä. Onneksi, sillä on aina helpompi tehdä jotain nopeasti, kun on edes jonkinlaiset raamit. Viime viikolla alkaneiden projektituntien ansiosta olen saanut taas harjoittaa omaa mielikuvitusta, kun päädyin (muun muassa) tekemään yhdelle toisen linjan opiskelijalle käyntikorttia. Korttiin ei tietenkään riitä pelkkä nimi ja yhteystiedot, vaan sitä varten täytyy myös luoda liikemerkki (tässä tapauksessa pikemminkin logon ja liikemerkin yhdistelmä). Yllättävän hyvin aivot rupesivat tuottamaan erilaisia kuvioita. Alkuperäinen esimerkki näytti hieman liian paljon omenalta (as in Apple), mutta mielikuvitus ja minä lähdimme hieman erilaiselle tielle. Mahdollisesti postaan joskus kuvia aivoriihestäni tai valmiista käyntikortista, kunhan saadaan hommat hoidettua loppuun asti.

Teemana tulevaisuus.

Eilen kuitenkin iski kamala paniikki. Nyt on jo maaliskuu! Koulu loppuu toukokuussa, mitä sitten tehdään? Ei, nyt en pohdi tulevaisuutta tai edes työtilannetta vaan sitä, että mistä saan kerättyä tarpeeksi rahaa ostaa Adoben ohjelmapaketin, jotta saisin nuo kaikki ihanaiset muokkausohjelmat koneelleni! Minähän en niitä rupea mistään latailemaan, sillä laittomilla versioilla ei kunnon ihmiset työskentele. Harjoitella toki voi. Jostain pitäisi nyt siis repäistä sellaiset 3000€ tai itkeä kurjaa kohtaloaan ilman jokapäiväistä nörtteilyä. Kamalaa. Kokonaisen vuoden olen nyt rakentanut elämääni "graafikkona" ja sitten se viedään yhtäkkiä pois. Mitä mä teen!?

--> Jotain näyttöä ohjelmien käytöstä. Ei ole lemppari ja tästä on monta eri versiota. En vain löydä oikeaa tunnelmaa tälle.

- Koska en halua, että kukaan työtäni varastaa, on se pienennetty ja sisältää meikäläisen monogrammin. Haha! -

Whispers of tomorrow echo in my mind

Rakastan kotiani, joten päätin jakaa tämän rakkauden myös teidän kanssanne. Muutaman huonolaatuisen kuvan avulla kutsun juuri sinut virtuaalivierailulla Casa de Kesäkurpitsaan, enjoy!

Soittonurkkaus ja itse maalattu taulu. 

Kuvan taulu on nyt se viimeisin koulussa maalattu, josta pidän itse todella paljon. Joojoo, omakehu haisee. Tällä hetkellä haaveissa olisi joskus ottaa tatuointi eräästä taulun osasta, mutta haaveeksi taitaa tuokin jäädä, sanoo rahatilanne.
Soittimista vielä; kitara löytyy akustisena ja sähköisenä, ukulele sinisessä pussissaan ja vasemmassa nurkassa on huuliharppu ja tinapilli. En väitä, että osaisin mitään näistä soittaa.

Kortteja kaukomaista feat. lautapelit & keittiönpöytä.

Korttien kiinnittäminen oviin/kaapinoviin on pitkään kuulunut tapoihini. Niitä on mukava katsella ja ne piristävät sekä asunnon ilmettä että omaa mieltä.

Keittonurkkauksen tiskitön nurkka. Spottaa härski pullonavaaja!

Pikkuriikkisestä keittonurkkauksestani valitsin tämän nurkan, sillä tiskipöytä näytti liian törkyiseltä. Kaapissa on taas kortteja, tällä kertaa runojen kera. Ikkunalla on myös kokoelma turhaa ja tarpeellista sälää, koska jotain tuohon piti laittaa.

Olohuone. Something old, something new.

1960-luku kohtaa 2010-luvun. Äidin vanha peilipöytä on rakkain aarteeni, jonka vihdoinkin sain mahdutettua omaan kotiini. Tuoli on myös vanha, toki päällystetty uudelleen. Sillä on myös pari, jota ei tässä kuvasta näy.

Olohuone toisesta suunnasta. Verhon takana sijaitsee makuukammioni.

Kotini huonekaluista taitaa ainoastaan sohva olla alunperin oma, muut on kerätty sisaruksilta ja vanhemmilta. Kirjahylly esimerkiksi on veljen ja vaimonsa.

Näkymä keittiön ikkunasta. Aurinko <3 

Kirjaimellisesti hämärä taidekuva.

Tällä hetkellä toivon, ettei minun tarvitsisi vielä pitkään aikaan muuttaa pois tästä asunnosta. Olen täysin rakastunut <3 Vihdoinkin sain kauan kaipaamani leveät ikkunalaudat, joissa istuskella kahvi-/teekupposen kanssa ja katsella kaukaisuuteen.

Tavarat ovat jo pitkän aikaa olleet paikoillaan, vaikka järjestystä olenkin kertaalleen vaihtanut, mutta tauluja en ole vielä seinille asti saanut. Kunhan pöllin äidiltä muutaman taulukoukun, niin saan tästä taas hieman enemmän omannäköiseni.

For all those stupid things I never said

Arki. Motivaationi ei riitä mihinkään ja se on muutenkin hukassa. Kaikenlaista pitäisi tehdä sekä koulun että oman henkilökohtaisen elämän eteen, mutta nyt ei vain yhtään kiinnosta. Lomalla en saanut aikaiseksi mitään niistä asioista, joita olin mielessäni listannut. Onneksi en kuitenkaan mädäntynyt neljän seinän sisällä koko lomaa. Tekemistä riitti eikä yksin tarvinnut istuskella, mikäli ei halunnut.

Lomalla pääsin käymään yhdellä Jyväskylän parhaimmista kirppareista ja löysin itselleni raamatun; Principles of marketing. Ensimmäisellä kirpparikerralla en raaskinut sitä ostaa ja toisella kerralla käydessä pöytä oli jo putsattu. Meinasin vaipua epätoivoon, kunnes kaveri M huomasi myyjien olevan lähistöllä. Kysyttiin kirjaa ja se oli vielä myymättä, mikä mäihä! Odotan niin kovasti, että pääsen tuon kimppuun. Tälläkin hetkellä se tuossa sohvan nurkassa tuijottelee, mutta vielä on toinen estetiikkakirjoista kesken. Sen jälkeen olin ajatellut perehtyä Venäjän historiaan, mutta ehkä hieman oikaisen ja hyppään markkinoinnin kelkkaan. Toivottavasti tästä mielettömästä tiedonjanosta olisi joskus jotain hyötyäkin... Kovasti myös ajattelin itsekseni perehtyä sekä exceliin (kyllä, en osaa käyttää sitä ärsyttävää ohjelmaa) että nettisivujen koodaamiseen. Jälkimmäiseen kun löytäisi jonkun hyvän opuksen, olisin onnellinen. Inhoan lukea pitkiä tekstejä tietokoneelta. Silmät kärsivät.
Tänään kävin koluamassa kirpputoreja kaveri J:n kanssa ja matkaani tarttuivat mustat Conversen tennarit, jotka maksoivat hurjat 5€. SUCCESS!

Viime viikolla kävimme kaveri M:n kanssa hieman kiertelemässä Jyväskylää jalkaisin. Kahtena päivänä tuli talsittua yli kolme tuntia ihanan aurinkoisessa säässä, mikä teki hyvää. Ensimmäisenä turistipäivänä rehasin mukanani kameraa ja lampsin farkut jalassa, mutta toisena päivänä laitoin kunnon lenkkivermeet päälle (henkinen high-five kun mahduin ensimmäistä kertaa toppahousuihini).  En yhtään katunut, että päätin viettää koko loman Jyväskylässä, sillä ilman sitä päätöstä en olisi päässyt tutustumaan kaupunkiin paremmin. M toimi kuin kunnon turistiopas kertoen missä paikassa milloinkin oltiin, joten pysyin suhteellisen hyvin kartalla. Kävimme myös ajoissa katsastamassa potentiaaliset pussikaljamestat!

Perjantaina lähdettiin M:n kanssa viihteelle. Taas tuli kaksi uutta baaria tutuksi! Ensimmäiseen mentiin sattumalta, sillä törmäsimme miesporukkaan, joka kaappasi M:n kainaloonsa. Meikäläinen paineli kiltisti perässä. Onneksi sentään tarjosivat juoman, muuten emme olisi heidän kanssaan kauaa viihtyneet. Ikäkriisikin iski, kun minua luultiin 34-vuotiaaksi. Kamala masennus. Nimikin meni vähän väärin, se oli Suvi-Taina.

Karattiin M:n kanssa viereiseen baariin, joka oli kuulemma yllättävän hiljainen. Kytättiin meille miehiä, ja spotattiinkin kaksi sopivaa kandidaattia. Yritettiin molemmat, M kokeneemmin, pelata urosten kanssa silmäpeliä, siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Onneksi kuulimme heidän suuntaavan kulman taakse seuraavaan baariin, jonne mekin kilttinä tyttöinä paineltiin. M yritti yllyttää minua puhelemaan urosten kanssa, mutta en uskaltanut. Onneksi nenänpuuterointini aikana oli M päättänyt mennä istumaan urosten pöytään ja helpottanut näin minun tuskaani. Urokset paljastuivat nuoriksi saksalaisiksi pojiksi.

Saatiin sakemannit minun luokseni jatkoille, joista M häipyi valitettavan nopeasti. Urokset virittivät kesäkurpitsan kitaran ja soittelivat sillä ihanasti. Kamala, kuinka taas sain jonkinlaisen pakkomielteisen ihastuskohtauksen. Sovittiin, että nähdään seuraavana päivänä. Pihalla urokset vielä laulelivat ihanilla äänillään jotain herkkää biisiä. Voi itku! No... ei nähty seuraavana päivänä. Urokset ilmoittivat, etteivät kykene joten kävisikö ylihuominen. No.. ei nähty ylihuomennakaan. Sen jälkeen ei kuulunut mitään. Harmittaa, koska koko perjantai oli taas niin utopistinen. Miten minä voin enää mitään ryyppyreissuja tehdä, koska kaikki päätyvät ihastumiseen ja pettymiseen? Muutenkin tämä viime perjantain reissu oli niin mahtava, ettei sitä voi ylittää mikään.

Tämän blogin perusteella voisi kuvitella, että olen kamala alkoholisti...