It's the end of the world as we know it and I feel fine

Kohta on viikon lomailut takana, ja tämä tuntuu vieläkin vain pitkältä viikonlopulta. Kamalasti on ollut tekemistä lahjojen viimeistelystä erinäisten ihmisten tapaamiseen. Saa nähdä, riittääkö tämä kolmen viikon lomailu mihinkään, kun joka päivä tuntuu olevan niin aikataulutettu. Vielä yhtäkään aamua en ole saanut nukkua pitkäksi, ai kamala.

Lauantaina piti käydä hieman juhlimassa ja positiivisena yllätyksenä tuli ilmainen viina, jota pitikin sitten nauttia runsain määrin. On se kumma, kun ihminen ei ikinä opi, että ei se ilmanen viina juomalla lopu. Kamala kamala morkkis oli sunnuntaina, voi kun hävetti. Eniten ehkä hävetti se, että heräsin vessasta. Muutenhan tämä olisi ollut suhteellisen normaalia, mutta nyt kun yövyn lomalaisena äidilläni, niin... Eiköhän äiti tyttärensä tunne! Känni-iltoihin tarvisi kuitenkin jonkinlaisen suodattimen, jonka voisi lyödä esimerkiksi suunsa eteen, ettei sieltä nyt ihan kaikkea tarvitse höpöttää. Onneksi kännykkä pysyi suhteellisen hyvin laukussa, ettei viestejä tullut läheteltyä juuri kenellekkään. Kameraakaan en ole pahemmin uskaltanut tutkia... Äh. Mulla on vieläkin kamala morkkis, enkä tiedä lähteekö se vielä hetkeen. Ehkä tulevana lauantaina yritän ottaa vähän iisimmin, varsinkin, kun viinasta pitää maksaa.