And you've had some crazy conversations of your own.

Kirjoittamisesta on ollut pitkä tauko. Olen ollut väsynyt ja tuijottanut vapaa-aikanani pelkästään Gilmoren tyttöjä. En ole jaksanut keskittyä mihinkään ylimääräiseen, joten kaikki onkin nyt vähän rempallaan ja keskeneräistä. Kirjoittaminenkaan ei ole maittanut, kun on vain ollut väsynyt. Tällä viikolla ajattelin parantaa tapani; kirjoittaa, tehdä rästikäsityöt pois ja aloittaa joululahjojen väsääminen. Voi kunpa olisi edes yksi viikonloppu, jonka voisin viettää vain omassa seurassani.

Töissä on ollut mukavaa. Homma on helppoa ja kiinnostavaa. Ihmiset ovat mukavia ja on ihanaa saada  uusia tuttavuuksia. Tänään kuitenkin kovasti haikailin oman alan hommia, mikä ärsytti ja pilasi koko työpäiväni. Kai sitä pitää pistää taas tutka päälle ja etsiä uutta, vaikka olenkin nauttinut nykyisestä työstäni. Minua ei ole kuitenkaan luotu istumaan pienessä kopperossa 7h päivässä. Haluan liikkua, jutella, pitää palavereja, suunnitella. Luovuus ei pääse kukkimaan! En kuitenkaan ajatellut olla niin tyhmä ja lopettaa nykyisiä töitä ennen kuin uusia löytyy. Pelottaa vain kamalasti, että minusta ei koskaan tule kunnon kulttuurituottajaa... Pelottaa että vain jämähdän.

Pää on taas mielettömän täynnä ajatuksia, mutta tuntuu että mitään en saa järkeväsi syljettyä ulos. Elämä on kivaa ja ärsyttävää. Viikonloppuja odottaa innolla ja varsinkin nyt odotan edes yhtä sellaista viikonloppua, jolloin ei olisi mitään tekemistä. Sisäinen baarihirmu alkaa kuolla, en jaksanut viime lauantainakaan olla baarissa tappiin asti, vaikka kellojakin siirrettiin. Lähdin jo hyvissä ajoin ennen "normaaliakin" sulkemisaikaa. I'm old! Muutenkin haluaisin vain mummoilla viltin alla, katsoa niitä perkuleen Gilmoren tyttöjä ja juoda teetä kynttilänvalossa. Viikonloput menevät muutenkin niin nopeasti ohi, joten en haluaisi viettää turhaa krapulapäivää.

Who are you to wave your fatty fingers at me?

Töissä on kivaa, rutiinit on kivoja, elämä on aurinkoista ja huomenna on PMMP:n keikka!

Vaikka normaaliin päivärytmiin totutteleminen on vielä pahasti kesken, olen kuitenkin iloinen tästä rutiinimaisesta elämästäni. On mukavaa tietää miten päivä menee, on mukavaa että on aikataulutettua toimintaa aka töitä. Ah, olen niin iloinen ja onnellinen, että pääsin noin mahtavaan työporukkaan mukaan. Tällä hetkellä meitä on vain kolme töissä, mutta ensi viikolla saapuu uusi satsi ihmisiä. Jännittää! Toivottavasti uudet ihmiset on yhtä mahtavia kuin nykyiset. Vähäisestä työntekijämäärästä huolimatta on meillä ollut jo neljä leikkimielistä kisaa, joista olen voittanut kolme. Palkinnoiksi olen saanut sammakkosakset, sisu-askin ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa :D Ensimmäisenä työpäivänä nautittiin kuoharia, ensimmäisen työviikon päätteeksi saatiin leffaliput kouraan ja tällä viikolla käytiin firman piikkiin lounaalla. Sain myös pomolta extralahjan; hierontalahjakortin! Olen tässä jo kesästä asti kärvistellyt mielettömien selkäkipujen kanssa ja nyt ne ovat vain pahentuneet. Eilen oli pääkin aivan jumissa kivun takia. Pomo kuuli valitteluni särystä ja huonosta rahatilanteesta, kun ei ole varaa mennä hierojalle, ja yllätti minut sitten näinkin positiivisesti. Mahtava työpaikka!

Huomenna on toinen kokonainen työviikko lusittu ja matka Pohjanmaalle taas edessä. Pariskunta E&J:n kanssa lähdetään katsastamaan PMMP:n keikka, jota odotan innolla ja koko ajan kasvavalla jännityksellä. Onneksi rakas äitimuorini lähtee Seinäjoelta varta vasten hakemaan minua, jotta pääsisin ajoissa paikkakunnalle. Juna kun olisi perillä vasta 19.30, jos silloinkaan. Niin paljon se on viime kerroilla myöhästellyt. Nyt saa onneksi reissata autossa ja samalla laittaa itseään valmiiksi iltaa varten. Rytmikorjaamolla pitää kuitenkin olla ajoissa ja aloitteleminenkin ois kivaa.

Elämä hymyilee vaikka olenkin äärettömän väsynyt ja hössöttävällä päällä :)

If I knew what I was missing

Koska olen tylsä, laiska ja ihan muutenkin vaan paska ihminen, en jaksa kirjoitella mitään järkevää ainakaan vielä tänään. Ensimmäinen työviikko on takana ja totutteleminen normaaliin päivärytmiin ottaa aikansa. Jotain halusin kuitenkin kirjoitella, joten kaivoin facebookin muistiinpanoista tällaisen kyselyn, jonka aion nyt toteuttaa. Tsädääm.

----------------------------------------------

Using only song names from ONE ARTIST, answer these questions. Try not to repeat a song title.
"My life according to The Beatles."

Are you a male or female?
- Girl

Describe yourself:
- Only A Northern Song

How do you feel:
- Getting Better

Describe where you currently live:
- The Long And Winding Road

If you could go anywhere, where would you go:
- Here, There And Everywhere

Your favorite form of transportation:
-Yellow Submarine

Your best friend is:
- Another Girl

What's the weather like?
- Mr. Moonlight

If your life was a TV show, what would it be called:
- Run For Your Life

What is life to you:
- Fixing A Hole

Your favorite color is:
- One after 909

Your fear:
- The End

Your relationship:
- Can't Buy Me Love

What is the best advice you have to give:
- Act Naturally

Thought for the Day:
- Tomorrow Never Knows

How I would like to die:
- Ask Me Why

My soul's present condition:
-I'm A Loser

My motto:
- I Don't Want To Spoil The Party

The moment we forgot we were just good friends

Paistaa se päivä risukasaankin ja muita sattuvia sanontoja. Sain tänään hyväksytysti suoritettua anniskelu -ja hygieniapassit ja pääsin töihin! Olen siis ollut yhtä hymyä melkeinpä koko päivän, kun kerrankin asiat tuntuvat menevän hyvin. Nyt odotankin innolla, koska tipahdan alas tästä pilvilinnasta. Perjantaina on viimeinen päivä työkkärinkurssia, minkä jälkeen yritän nopeasti juosta junalle. Pitäähän sitä vielä viimeisenä opiskelijakorttihintaviikonloppuna (onpa sanahirviö) käydä Seinäjoella. Mikäli en ehdi perjantain junaan, menen lauantaina. Työt alkavat kuitenkin vasta tiistaina, joten kerkeäisin myös maanantaina junailla takaisin kotiin.

Viime viikonloppu olikin yhtä juhlimista, mutta kummasti sitä alkoholihammasta alkoi tänään kolottaa... Perjantaina ei ollut tarkoitus ottaa paljoa, mutta kuinkas siinä taas kävikään. Provinssin karonkan ilmaiset ja Wartin kautta Karmaan. Karmasta lähdin kivan miehen kanssa ja juttelimme äitini talon edessä melkein kaksi tuntia. Enkä taaskaan pyytänyt numeroa! Mikä minua oikein vaivaa. Noh, jos se oli tarkoitettu, ehkä näemme uudelleen.
Lauantaina juhlittiin siskoni nelikymppisiä. Lempijuomaani ilmaista viinaa oli taas tarjolla, mutta käynnistyminen perjantain jälkeen meinasi olla vaikeaa. Puolen yön maissa sain itsestäni jonkinlaisen seurallisen ihmisen kaivettua esille ja bileet jatkui väen vähenemisestä huolimatta aamu neljään. Ai että! Oli kyllä niin mukavaa ja outoa ja hölmöä, mutta tykkäsin.

Tällä viikolla olen huomannut syksyn. Aamut ovat kylmiä. Päivätkin ovat kylmiä. Olen kävellyt sateessa ja raekuurossa. Nauttinut tuosta synkästä meiningistä, sillä syksy on lempivuodenaikani. Aloitin taas katsomaan Gilmoren tyttöjä, sillä sekin kuuluu syksyyn. Ainoa asia, mikä harmittaa on se, että kämpässäni on kylmä. En millään moiti, että "joudun" polttamaan kynttilöitä tai makaamaan vilttien alla, mutta ehkä muutama lämpöaste lisää tekisi terää. Ehkä taloyhtiö jossain vaiheessa muistaa taas kääntää lämmöt päälle. Mutta olisihan se kiva, jos voisi lämmitellä jonkun kainalossa... koskahan se "joku" vain löytyy?

I listen to our blood run side by side

Päivän fiilis: surullisenpohtivaisensyksyinen

I must become the lion hearted girl

Vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja toimimaan itsenäisemmin, kuin aikaisemmin. Asuminen vieraalla paikkakunnalla on todellakin kasvattanut minua ihmisenä, on vain ollut pakko pärjätä. Ei ole ollut ketään, joka voisi kuskata paikasta toiseen. On pitänyt opetella kulkemaan julkisilla, kävellä tai pyöräillä. Ei ole voinut laiskotella ja käskeä toisia tekemään asioita puolestani, vaan ne on pitänyt itse hoitaa. Outoa ajatella, kuinka laiska ja muista riippuvainen ihminen sitä onkaan muutama vuosi sitten ollut. Nyt jopa sain tiskialtaan tukoksen itse avattua, kun aikaisemmin siihenkin hommaan olisi jonkun miespuolisen henkilön tarvinnut. Nyt hoidin sen itse ja se tuntui hyvältä, voimaannuttavalta, vaikka pieni ja mitätön asia monelle varmaan onkin.

Keskustellessani yökylässä olleen kaverini kanssa tulevaisuudensuunnitelmista, tajusin taas paljon. Minullahan on hurjasti ideoita, jotka vain vaatisivat hieman työstämistä, jotta saisin myytyä niitä eteenpäin. Tällä hetkellä olen kaavaillut paria erilaista hanketta ja aionkin nyt yrittää toteuttaa niitä, mikäli muita töitä ei löydy. Tajusin tuon keskustelun tiimoilta myös sen, minkä takia minun on vaikea aloittaa tekemään eri asioita, kuten käsityöt, lenkkeily, työnhaku yms. arkisetkin asiat; tarvitsen siihen sen tietyn fiiliksen! Eihän se olekaan ollut laiskuutta tai saamattomuutta, ainakaan siinä mittakaavassa mitä olen kuvitellut. Tarvitsenhan myös tietyn fiiliksen kuunnella musiikkia tai katsoa elokuvia. Minähän voin tehdä vaikka mitä, jos saan viritettyä itseni oikealle taajuudelle! Ai että, kun tämäkin oivallus helpotti taas elämääni. En minä ehkä olekaan ihan surkea tapaus.

En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni myöskään yksinäiseksi tai tylsistyneeksi. Olen viettänyt aikaa kavereiden kanssa, kierrellyt yksin kaupungilla shoppailemassa, askarrellut sekä tietenkin käynyt työkkärin velvoittamalla kurssilla. Vaikka työkkärin kurssi onkin ollut lähinnä pelkkää soopaa, olen kuitenkin tutustunut uusiin ihmisiin. Päivätkin menevät mukavasti, kun on jotain vertaistukea. Kun joku muukin on työtön. Kävin eilen Opteamilla haastattelussa, mikä toivottavasti poikii baaritöitä. Ensi viikolla pääsen myös työkkärikurssin varjolla suorittamaan hygienia -ja anniskelupasseja, toivottavasti ne käteeni saan. Maanantaina on myös työhaastattelu. Ehkä tämä elämä alkaa tästä sujumaan. Opteamillakin olivat kovasti vaikuttuneita työkokemuksistani ja varsinkin työtodistuksissa olevista kehuista. Tuli hyvä olo.

Huomenna hyppäänkin aamujunaan, joka vie minut taas kerran Seinäjoelle. Huomenna on Provinssirockin karonkka, jossa näkee taas kaikenmaailman tuttuja. Mukavaa, sillä onhan minulla jo ihmisiä ikävä ollutkin. Lauantaina taasen juhlitaan siskoni nelikymppisiä (eikä varmastikaan kuivin suin). Vielä pitäisi yrittää, jos saisin siskolle laukun kursittua kasaan. Kolmelta lupasin mennä kaveri J:n kanssa kaupungille.

Tänään pääni sisällä paistaa aurinko :)

They want to give her seven years for being sad

En ole saanut aikaiseksi kirjoitella, sillä kerrankin minulla on ollut tekemistä. Olen mennä viipottanut kahvilla kavereiden kanssa, shoppaillut yksin ja yhdessä, käynyt baarissa, askarrellut, siivonnut, käynyt työkkärin kurssilla ja vain ollut. Mukavaa, kun kerrankin on ollut tekemistä. Olen myös iloinnut kymmenestä pudotetusta kilosta ja aloittanut 30 päivän vatsalihashaasteen, jonka omahyväisesti pöllin eräästä seuraamastani blogista. Haaste on ärsyttävä ja eilinen päivä jäi välistä, mutta luonne ei anna periksi, joten pakko se on korvata tänään. Haaveilen myös kovasti lenkkeilyn aloittamisesta, täytyy vain vähän pakottaa itseään ensin.

Juuri tällä hetkellä minun pitäisi siivota, sillä huomenna saan vierailijan neljäksi päiväksi. Lupasin tarjota Tampereella asuvalle kaverilleni yösijan, sillä hän käy tällä hetkellä koulua/kursseja Jyväskylässä. Hieman jännittävänahdistavanodottava tunnelma, mutta ehkä me molemmat selviämme hengissä. Kärsin tällä hetkellä väsykrapulasta, joka ei yhtään innosta siivoamaan. Äh, miksi kaikki pitää jättää viimetinkaan?