Tunnen tällä hetkelä erityisesti selän ja jalkojen lihakset todella hyvin. En ole treenannut, mutta istuin eilen yhteensä 3h prätkän kyydissä, kun kävimme miehen kanssa ajelulla. Jotenkin onnistuin jännittämään noin puolet kroppani lihaksista, nyt olenkin erittäin tuskissani tämän kivun kanssa. Toivottavasti jossain vaiheessa opin istumaan pärrän kyydissä normaalisti, jännittämättä. Tunsin eilen itseni todelliseksi apinaksi, joka vain roikkuu toisen selässä. Olin varmasti huvittava näky.
Miniloma Jyväskylään teki hyvää ja oli mukava nähdä mies pitkästä aikaa. Oli ihanaa taas nukahtaa toisen kainaloon ja herätä aamulla kahvin tuoksuun. Toivottavasti mies ei kuitenkaan kyllästy minuun, jotenkin pelkään sitä. Mutta ei kai se tuossa vieläkin mukana roikkuisi, jos olisin aivan kamala ihminen? Tyhmää, kun pitää tällaisiakin taas miettiä, mutta jotenkin tämä välimatkakin sen aiheuttaa ja epävarmuus seuraavan tapaamisen ajankohdasta ja toisen tunteista/ajatusmaailmasta. Yritin kyllä saada miestä Provinssiin, mutta lähtevät kaveriporukalla tulevana torstaina Saksaan. Juhannuksesta ei olla puhuttu, joten uskon tällä hetkellä hyvin vakaasti viettäväni sen Nummirockissa.
Poden huonoa omatuntoa siitä, että mies tarjoaa aina kaiken, kun olemme yhdessä liikenteessä. Eilen kävimme pärräilyn lomassa pizzalla sekä vuokraamassa illaksi elokuvan. Mitään en taas saanut itse maksaa, joten tänään sanoinkin seuraavalla kerralla kokkaavani miehelle. Ei tuntunut innostuvan asiasta. Ahdistaa kuitenkin mennä toisen rahoilla kaikkialle, mutta eipä minulla muuten olisikaan tällaiseen deittailuun varaa. Pelottaa, jos se ajattelee minua jonkinlaiseksi onnenonkijaksi tms. Joka kerta olen kuitenkin huomauttanut, että voin myös itse maksaa, mutta aina siihen on sanottu "kyllä mä uskon" ja silti tarjottu. Äh, miten tässä tilanteessa voi käyttäytyä?
Huomenna alkaakin festariviikko, joten tuskin kerkeän päivitellä muuta kuin facebookia. Miten se Provinssi aina yllättää!?
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
lauantai 8. kesäkuuta 2013
You don't know is it fine to hold my hand
Olen onnistunut tempautumaan oikein kunnolla töiden vietäväksi ja tehnyt hommia kuin hullu. Toimistolla on tullut touhuttua vähintään se 10h/päivä, yleensä päivät ovat kestäneet 12h tai enemmän, joten en ole kerinnyt/jaksanut päivittää blogia saatika tehdä mitään järkevää. Tänään tulin pikalomalle Jyväskylään tarkoituksenani nähdä mies (<3) sekä hakea unohtuneita tavaroita. Kuskasin myös osan turhista tavaroista takaisin kotiin helpottaakseni juhannuksen jälkeistä junailua kaikenlaisten kassien kanssa.
Koska pääni on tyhjä eikä tuota enää järkeviä lauseita, tyydyn vain toteamaan että tykkään tuosta alla olevasta biisistä jotenkin mielettömän paljon.
Koska pääni on tyhjä eikä tuota enää järkeviä lauseita, tyydyn vain toteamaan että tykkään tuosta alla olevasta biisistä jotenkin mielettömän paljon.
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
This is what I call life
Koska olen jo alle viikon selvinnyt hengissä Pohjanmaalla, laittelenpa muutaman kuvan lievittämään mun Jyväskyläkoti-ikävää. Räpsäsin viimeisellä kouluviikolla kotimatkan aikana kuvia, kun mietin kuinka ihana se reitti onkaan ollut kulkea.
Seinäjoella on ollut mukavaa. Kavereita on tullut nähtyä, töitä paiskittua ja hikoiltua tässä järkyttävässä kuumuudessa. Viikonloppu meni kyllä masentavan nopeasti, huomenna pitäisi taas painaa pitkää päivää. Onneksi perjantainen nollaus hyvässä seurassa rauhoitti mun hermoja edes vähän.
Seinäjoella on ollut mukavaa. Kavereita on tullut nähtyä, töitä paiskittua ja hikoiltua tässä järkyttävässä kuumuudessa. Viikonloppu meni kyllä masentavan nopeasti, huomenna pitäisi taas painaa pitkää päivää. Onneksi perjantainen nollaus hyvässä seurassa rauhoitti mun hermoja edes vähän.
maanantai 27. toukokuuta 2013
It's just another manic Monday
Tämä on taas näitä päiviä, kun aivot käy ylikierroksilla. Olen yrittänyt kovasti tänään tehdä töitä ja saanutkin paljon aikaiseksi. Kuitenkin koko ajan tuntuu, että olen unohtanut jotain, kuten esimerkiksi pakata keskiviikkoa varten. Tai edes tehdä se pakkauslista.
Hirveä paniikki iski tänään, kun huomasin Provinssirockin olevan jo aivan ovella. Mitä kaikkea olenkaan unohtanut tehdä, sanoa, selvittää? Päässä pyörii miljoona ajatusta, enkä meinaa saada niitä edes kirjoitettua paperille. Yö taitaa mennä valvoessa, sillä en millään saa aivojani lopettamaan tätä työskentelyä! Koko ajan tuntuu, että jotain pitäisi tehdä, joten avaan läppärin yhä uudelleen tekemättä kuitenkaan mitään järkevää. Kaikki muuthan ovat jo kotona, joten en saisi asioita hoidettua kuitenkaan ennen huomista. Kauhulla odotan keskiviikon ja torstain ylipitkiä työpäiviä, sillä ennen yhdeksää on turha haaveillakaan pääsevänsä kotiin.
Kuitenkin odotan taas ihan hirveästi tätä raskasta rupeamaa, vaikka jaksankin siitä valittaa ja stressata. Onhan tämä kuitenkin se työ, mitä haluaisin koko loppuelämäni tehdä. Jännää on se, että unohdan täysin syödä! Tänäänkin olen vetänyt kahvia ja tupakkaa, mutta syöminen on jäänyt vähemmälle. Provinssiviikonloppuna varmasti unohdan vielä pahemmin, sillä tapanani on ollut pärjätä pitkälti kahvin ja tupakan voimin. Enhän oikeastaan kerkeä edes pitämään ruokataukoja, sillä töitä olisi vaikka muille jakaa. Miten tämä voikaan olla yhtäaikaa niin mukavaa ja niin rasittavaa?
Mikäli näen miehen huomenna, yritän unohtaa nämä kiireet edes hetkeksi ja keskittyä täysin häneen. Kuukausi on liian pitkä aika olla näkemättä toista, vaikka ei tämä edes vielä ole edennyt seurustelun tasolle. Höh. Mahassa on silti perhosia <3
Hirveä paniikki iski tänään, kun huomasin Provinssirockin olevan jo aivan ovella. Mitä kaikkea olenkaan unohtanut tehdä, sanoa, selvittää? Päässä pyörii miljoona ajatusta, enkä meinaa saada niitä edes kirjoitettua paperille. Yö taitaa mennä valvoessa, sillä en millään saa aivojani lopettamaan tätä työskentelyä! Koko ajan tuntuu, että jotain pitäisi tehdä, joten avaan läppärin yhä uudelleen tekemättä kuitenkaan mitään järkevää. Kaikki muuthan ovat jo kotona, joten en saisi asioita hoidettua kuitenkaan ennen huomista. Kauhulla odotan keskiviikon ja torstain ylipitkiä työpäiviä, sillä ennen yhdeksää on turha haaveillakaan pääsevänsä kotiin.
Kuitenkin odotan taas ihan hirveästi tätä raskasta rupeamaa, vaikka jaksankin siitä valittaa ja stressata. Onhan tämä kuitenkin se työ, mitä haluaisin koko loppuelämäni tehdä. Jännää on se, että unohdan täysin syödä! Tänäänkin olen vetänyt kahvia ja tupakkaa, mutta syöminen on jäänyt vähemmälle. Provinssiviikonloppuna varmasti unohdan vielä pahemmin, sillä tapanani on ollut pärjätä pitkälti kahvin ja tupakan voimin. Enhän oikeastaan kerkeä edes pitämään ruokataukoja, sillä töitä olisi vaikka muille jakaa. Miten tämä voikaan olla yhtäaikaa niin mukavaa ja niin rasittavaa?
Mikäli näen miehen huomenna, yritän unohtaa nämä kiireet edes hetkeksi ja keskittyä täysin häneen. Kuukausi on liian pitkä aika olla näkemättä toista, vaikka ei tämä edes vielä ole edennyt seurustelun tasolle. Höh. Mahassa on silti perhosia <3
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
I wish I could tell the world
Pientä hiljaiseloa ollut tämän blogin puolella, kun on ollut hirveästi kiireitä. Viimeinen kouluviikko meni hujauksessa, sääli, vaikka rankkakin rupeama se oli. Viimeisellä viikolla en kerinnyt paljon muuta tekemään, kun istumaan koneen ääressä ja juoksentelemaan kevätfestariasioissa pitkin ja poikin koulua. Harvoin pääsin ennen ilta kuutta kotiin, perjantain valmistumispäivänäkin pääsin lähtemään vasta kolmen jälkeen, vaikka muut pääsivätkin aikaisemmin. Itse kun on tällainen jokapaikanhöylä ja bändikerholainen, jouduttiin vetämään valmistujaispäivänäkin kaksi keikkaa ja vielä roudaaminen päälle. Huh. Enää ei tarvitse esittää kitaristi-basisti-rumpali-laulajaa ja painaa pitkää päivää sekä koulussa että kotona Provinssihommien parissa.
Perjantaina oli kova hinku päästä bilettämään, sillä olen aika tiukasti istunut viikonloput kotona. Yritin kovasti saada kunnon bilemoodin päälle, mutta väsy sekä päänsärky veivät voiton. Aivan ei jaksanut valomerkkiin asti, mutta mukavaa oli silti. Eipä tullut vedettyä hirveitä övereitäkään, vaan nautiskeltiin kavereiden M ja C kanssa ihan rauhallisesti. Mukavaa oli, varsinkin muiden luokkakavereiden arvostelu. Harmittaa, että kaveri C muutti takaisin kotipaikkakunnalleen, mutta sovittiin että tehdään M:n kanssa kesällä Ikea-reissu ja samalla mennään C:n luokse Porvooseen yökylään. Toivottavasti suunnitelma toteutuu, sillä C on kyllä äärettömän mukava tyyppi, vaikka tulikin luokallemme vasta tammikuussa. Onneksi sentään M on Jyväskylässä, etten välttämättä joudu viettämään kesällä aikaani neljän seinän sisällä.
Lauantaina näin miehen pitkästä aikaa. Kerkesin taas panikoimaan, onkohan se tehnyt oharit, kun viestiä tuli vasta iltakymmenen jälkeen. Onneksi olin laittanut itseni menokuntoon jo melkein viisi tuntia aikaisemmin, sillä lähdettiin hieman äkkinäisellä aikataululla Red Neckiin katsomaan AC/DC coverbändiä. Herrasmies kun tuo on, sisäänpääsymaksu ja juomat hoituivat taas hänen pussistaan. Tällä kertaa keskustelukin luisti jo ihan normaalisti ja vapautuneesti. Sanoipa hän jopa söpöyksiä, mitkä tietenkin veivät jalat altani. Olen niin äärettömän onnellinen tällä hetkellä, että en voinut ikinä kuvitellakaan tällaista tunnetta. Ei ihastuminen ole aikaisemmin ollut näin intensiivistä.
Red Neckistä lähdettiin hieman ennen kuin bändi lopetti, otettiin taksi, tehtiin pit stop minun kämpille ja siitä sitten miehen luokse. Sinnehän minä yöksi kainaloon jäin ja aamulla oli taas kahvit keitettynä valmiiksi :) Koska miehen auto meni alkuviikosta rikki, lähdettiin pärrällä käymään Vaajakoskella jäätelöllä, sillä mies oli vihdoin saanut minulle kypärän lainattua. Miehellähän on tarkoitus viedä minua pärrällä kahville johonkin hienoon paikkaan, minkä sijaintia hän ei millään suostunut kertomaan minulle. Ei kuitenkaan tänään sinne lähdetty, sillä miehelle tuli kutsua töihin kesken kaiken. Noh, ensimmäinen pärrämatkailu meni hyvin, vaikka minua hieman tärisytti ja pelotti. Paljon en kuitenkaan kerinnyt maisemia katsomaan, sillä olin koko ajan ihan varma, että tipun kyydistä. Vannotin kyllä miestä, ettei tiputa minua matkalla. Hyvä luotto :D
Keskiviikkona pitäisi suunnata kuukaudeksi Seinäjoelle.. Sovittiin miehen kanssa, että nähdään vielä ennen lähtöäni, sillä kesäkuussa tuskin pystymme toisiamme tapaamaan. Mies kyllä alustavasti lupaili tulevansa Provinssirockiin, sillä hänellä alkaa kesäloma sinä viikonloppuna. Olisi kyllä mahtavaa, vaikka tuskin kerettäisiin paljoa näkemään. Jotenkin tämä koko touhu tuntuu niin oikealta ja ihanalta, enkä haluaisi olla kauaa hänestä erossa. Olen täysin ihastunut pikkutyttö, mutta tuntuupa tuo mieskin olevan samoilla linjoillan, niin ihana se minua kohtaan on. Enpä yllättyisi, vaikka tältä mieheltä saisi joskus kukkiakin. Yhdeltä mieheltä olen aikaisemmin saanut kukkapuskan, sekin johtui erittäin pahasta riidasta...
Huomenna pitäisi varmaan jo katsoa tavaroita kasaan, sillä kuukausi on taas pitkä aika elää matkalaukkuelämää. Ärsyttää jo valmiiksi, sillä olen maailman huonoin pakkaamaan. Ensin pitää tehdä listaus siitä, mitä ottaa mukaan, ennen kuin nakkelen mitään laukkuun. Todennäköisesti unohdan puolet tavaroista kotiin ja mukana on paljon turhaa vaatetta. Mistä minä voin tietää, mitä tavaraa tarvitsen kesäkuussa? Juhannustakin pitäisi miettiä, mikäli sen Nummirockissa taas viettää. Voi kyllä olla, että jos miehellä on jotain muita suunnitelmia saatan olla kamala ihminen ja mennä hänen mukaansa, mikäli kutsu käy... Yritän olla olematta huono kaveri, mutta välillä mies vie voiton.
Perjantaina oli kova hinku päästä bilettämään, sillä olen aika tiukasti istunut viikonloput kotona. Yritin kovasti saada kunnon bilemoodin päälle, mutta väsy sekä päänsärky veivät voiton. Aivan ei jaksanut valomerkkiin asti, mutta mukavaa oli silti. Eipä tullut vedettyä hirveitä övereitäkään, vaan nautiskeltiin kavereiden M ja C kanssa ihan rauhallisesti. Mukavaa oli, varsinkin muiden luokkakavereiden arvostelu. Harmittaa, että kaveri C muutti takaisin kotipaikkakunnalleen, mutta sovittiin että tehdään M:n kanssa kesällä Ikea-reissu ja samalla mennään C:n luokse Porvooseen yökylään. Toivottavasti suunnitelma toteutuu, sillä C on kyllä äärettömän mukava tyyppi, vaikka tulikin luokallemme vasta tammikuussa. Onneksi sentään M on Jyväskylässä, etten välttämättä joudu viettämään kesällä aikaani neljän seinän sisällä.
Lauantaina näin miehen pitkästä aikaa. Kerkesin taas panikoimaan, onkohan se tehnyt oharit, kun viestiä tuli vasta iltakymmenen jälkeen. Onneksi olin laittanut itseni menokuntoon jo melkein viisi tuntia aikaisemmin, sillä lähdettiin hieman äkkinäisellä aikataululla Red Neckiin katsomaan AC/DC coverbändiä. Herrasmies kun tuo on, sisäänpääsymaksu ja juomat hoituivat taas hänen pussistaan. Tällä kertaa keskustelukin luisti jo ihan normaalisti ja vapautuneesti. Sanoipa hän jopa söpöyksiä, mitkä tietenkin veivät jalat altani. Olen niin äärettömän onnellinen tällä hetkellä, että en voinut ikinä kuvitellakaan tällaista tunnetta. Ei ihastuminen ole aikaisemmin ollut näin intensiivistä.
Red Neckistä lähdettiin hieman ennen kuin bändi lopetti, otettiin taksi, tehtiin pit stop minun kämpille ja siitä sitten miehen luokse. Sinnehän minä yöksi kainaloon jäin ja aamulla oli taas kahvit keitettynä valmiiksi :) Koska miehen auto meni alkuviikosta rikki, lähdettiin pärrällä käymään Vaajakoskella jäätelöllä, sillä mies oli vihdoin saanut minulle kypärän lainattua. Miehellähän on tarkoitus viedä minua pärrällä kahville johonkin hienoon paikkaan, minkä sijaintia hän ei millään suostunut kertomaan minulle. Ei kuitenkaan tänään sinne lähdetty, sillä miehelle tuli kutsua töihin kesken kaiken. Noh, ensimmäinen pärrämatkailu meni hyvin, vaikka minua hieman tärisytti ja pelotti. Paljon en kuitenkaan kerinnyt maisemia katsomaan, sillä olin koko ajan ihan varma, että tipun kyydistä. Vannotin kyllä miestä, ettei tiputa minua matkalla. Hyvä luotto :D
Keskiviikkona pitäisi suunnata kuukaudeksi Seinäjoelle.. Sovittiin miehen kanssa, että nähdään vielä ennen lähtöäni, sillä kesäkuussa tuskin pystymme toisiamme tapaamaan. Mies kyllä alustavasti lupaili tulevansa Provinssirockiin, sillä hänellä alkaa kesäloma sinä viikonloppuna. Olisi kyllä mahtavaa, vaikka tuskin kerettäisiin paljoa näkemään. Jotenkin tämä koko touhu tuntuu niin oikealta ja ihanalta, enkä haluaisi olla kauaa hänestä erossa. Olen täysin ihastunut pikkutyttö, mutta tuntuupa tuo mieskin olevan samoilla linjoillan, niin ihana se minua kohtaan on. Enpä yllättyisi, vaikka tältä mieheltä saisi joskus kukkiakin. Yhdeltä mieheltä olen aikaisemmin saanut kukkapuskan, sekin johtui erittäin pahasta riidasta...
Huomenna pitäisi varmaan jo katsoa tavaroita kasaan, sillä kuukausi on taas pitkä aika elää matkalaukkuelämää. Ärsyttää jo valmiiksi, sillä olen maailman huonoin pakkaamaan. Ensin pitää tehdä listaus siitä, mitä ottaa mukaan, ennen kuin nakkelen mitään laukkuun. Todennäköisesti unohdan puolet tavaroista kotiin ja mukana on paljon turhaa vaatetta. Mistä minä voin tietää, mitä tavaraa tarvitsen kesäkuussa? Juhannustakin pitäisi miettiä, mikäli sen Nummirockissa taas viettää. Voi kyllä olla, että jos miehellä on jotain muita suunnitelmia saatan olla kamala ihminen ja mennä hänen mukaansa, mikäli kutsu käy... Yritän olla olematta huono kaveri, mutta välillä mies vie voiton.
lauantai 18. toukokuuta 2013
If only I could tell you how I feel
Kiirettä pukkaa niin koulussa kuin pätkätyöläisen elämässä. Tällä viikolla en ole kertaakaan ennen neljää päässyt kotiin, harvoin myös ennen viittä. Koulu lähenee loppuaan, ensi viikon perjantai on viimeinen päivä. Sitä ennen pitäisi keritä suorittamaan muutama rästikurssi, joita en ole harjoitteluni takia pystynyt tekemään. Tällä viikolla olenkin ahkeroinut niin harjoittelun, Provinssirockin kuin koulutöidenkin parissa.
Tänään kuvittelin pääseväni viikonlopun viettoon jo suhteellisen aikaisin, mutta niinhän se kello taas raksutteli neljää. Päätettiin lähteä luokkakaveri S:n kanssa UFF:lle halppisshoppailemaan, mutta onnistuimme myöhästymään ensimmäisestä linkasta (olimme laiskoja, emme jaksaneet lähteä kävelemään). UFF:sta löysin kuitenkin muutaman käyttökelpoisen, hieman pikkutuunausta vailla olevan vaatekappaleen, joten olin erittäin tyytyväinen. Shoppailun jälkeen juoksin nopeasti kotiin, josta pikaisen lepopaussin jälkeen suuntasin kaveri M:n luokse. Päätettiin M:n kanssa mennä piknikille läheiseen puistoon eli haimme Siwasta siiderit ja kuivattuja hedelmiä, ja lähdimme nauttimaan päivän viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä. Jutun taso alitti vyötärön useammin kuin kerran ja päivitettiinhän siinä taas miesasiatkin.
Niin, se mies. Hymyilen. Vaikka alistuinkin taas ensimmäisenä laittamaan viestiä, en kuitenkaan alistunut ehdottamaan tapaamista. Kysyin vain kuulumisia. Mies vastasikin yllättävän nopeasti (kolmen tunnin sisällä), mutta viestin sisältö hämmensi minua ensin suuresti. Ikinä aikaisemmin ei kukaan ole kysynyt minulta, minkä kokoinen pääni on. Kun maltoin lukea viestin tarkemmin muutamaan otteeseen, tajusin kysymyksen viittaavan moottoripyörän kypärän kokoon. Pääsen ajelulle! Tai oikeastaan kahville, mutta sinne matkataan pärrän kyydissä. Kamalasti jännittää jo etukäteen, vaikka päivää emme sen tarkemmin sopineet, sillä täytyy mennä säiden mukaan...
Päivä päivältä ihastun enemmän.
Tänään kuvittelin pääseväni viikonlopun viettoon jo suhteellisen aikaisin, mutta niinhän se kello taas raksutteli neljää. Päätettiin lähteä luokkakaveri S:n kanssa UFF:lle halppisshoppailemaan, mutta onnistuimme myöhästymään ensimmäisestä linkasta (olimme laiskoja, emme jaksaneet lähteä kävelemään). UFF:sta löysin kuitenkin muutaman käyttökelpoisen, hieman pikkutuunausta vailla olevan vaatekappaleen, joten olin erittäin tyytyväinen. Shoppailun jälkeen juoksin nopeasti kotiin, josta pikaisen lepopaussin jälkeen suuntasin kaveri M:n luokse. Päätettiin M:n kanssa mennä piknikille läheiseen puistoon eli haimme Siwasta siiderit ja kuivattuja hedelmiä, ja lähdimme nauttimaan päivän viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä. Jutun taso alitti vyötärön useammin kuin kerran ja päivitettiinhän siinä taas miesasiatkin.
Niin, se mies. Hymyilen. Vaikka alistuinkin taas ensimmäisenä laittamaan viestiä, en kuitenkaan alistunut ehdottamaan tapaamista. Kysyin vain kuulumisia. Mies vastasikin yllättävän nopeasti (kolmen tunnin sisällä), mutta viestin sisältö hämmensi minua ensin suuresti. Ikinä aikaisemmin ei kukaan ole kysynyt minulta, minkä kokoinen pääni on. Kun maltoin lukea viestin tarkemmin muutamaan otteeseen, tajusin kysymyksen viittaavan moottoripyörän kypärän kokoon. Pääsen ajelulle! Tai oikeastaan kahville, mutta sinne matkataan pärrän kyydissä. Kamalasti jännittää jo etukäteen, vaikka päivää emme sen tarkemmin sopineet, sillä täytyy mennä säiden mukaan...
Päivä päivältä ihastun enemmän.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Maailma on sun
Tänään vedin tällinkikännit. Tällinkikännit eroaa kalsarikänneistä vain sillä tavalla, että istun täydessä tällingissä kotona, toiveissa baarireissu tai edes seura. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että painutaan itsesäälikännin puolelle, mikä ei ole yhtään mukavaa. Harmittaa, että Jyväskylässä on vain kaksi kaveria, joiden kanssa voin käydä baarissa. Kumpikaan heistä ei ollut tänään "vapaana". Juuri nyt mieleni tekee miettiä syvällisiä ja valuttaa meikit pitkin poskia. Youtube huutaa vanhoja biisejä ja samalla mietin, mikä meni vikaan. Miksi mä kulutan tämän elämäni johonkin turhaan, kun voisin tehdä jotain hienompaa, suurempaa? Mitä mä oikein odotan?
Ärsyttää myös, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt miehen, jota ei voi lukea kuin kirjaa. Olen löytänyt mysteerimiehen, jee! Toiset treffit menivät mielestäni hyvin, osasin jopa jutella jotain. Olin hauska, kärkäs ehkä jopa fiksukin. Silti tuntuu, että olen miehen mielestä teinikana. Heitin hänelle pallon, jotta ottaisi seuraavaksi yhteyttä. Pelottaa, että ei ota. Minä taas olisin koko ajan valmis laittamaan viestiä ja kutsumaan kylään. Varsinkin tällaisessa itsesäälihumalassa. Äh.
Koko illan olen miettinyt, mikä minussa on vikana? Olen todella outo ja saamaton ihminen. Valitan kaikesta, enkä tee asioille mitään. Muistelin myös tapausta eräässä Seinäjoen baarissa, jossa yksikin uros lyttäsi uravalintani täysin, sillä hänen mielestä minun pitäisi pyrkiä korkeammalle. Että olen tyytynyt liian vähään. Miksi monet ihmiset toitottavat tätä minulle, vaikka en edes saa työpaikkaa mistään? Todella raivostuttavaa! Jos muka olisin niin hyvä, niin luulisi sen työpaikankin löytyvän tuosta vaan sormia napsauttamalla. Ehkä olen sitten liian kiltti ja naiivi. En ole tarpeeksi hyökkäävä.
Nyt kyllä ahdistaa kaikki. Haluaisin vain lähteä kävelemään. Inhoan istuskella yksin kotona kun menojalkaa vipattaa. Inhoan tätä yksinäisyyttä, jolle en voi tällä hetkellä mitään. Sama tilanne olisi varmasti Seinäjoellakin, vaikka kaveripiiri siellä onkin huomattavasti laajempi. Tämä on taas näitä päiviä, kun mikään ei ole mukavaa ja baarissakin olisin vetänyt mörköpöhnät. On kamalaa, että ajattelen tällä hetkellä vain miestä! Olen niin ihastunut ja haluaisin tietää, missä mennään. Haluaisin tietää edes välittääkö se yhtään. Kuvittelenko kaiken vai tapanko kaiken tällä ylianalysoinnilla. Voi luoja! Hakkaan päätäni seinään koko loppu yön.
Ärsyttää myös, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt miehen, jota ei voi lukea kuin kirjaa. Olen löytänyt mysteerimiehen, jee! Toiset treffit menivät mielestäni hyvin, osasin jopa jutella jotain. Olin hauska, kärkäs ehkä jopa fiksukin. Silti tuntuu, että olen miehen mielestä teinikana. Heitin hänelle pallon, jotta ottaisi seuraavaksi yhteyttä. Pelottaa, että ei ota. Minä taas olisin koko ajan valmis laittamaan viestiä ja kutsumaan kylään. Varsinkin tällaisessa itsesäälihumalassa. Äh.
Koko illan olen miettinyt, mikä minussa on vikana? Olen todella outo ja saamaton ihminen. Valitan kaikesta, enkä tee asioille mitään. Muistelin myös tapausta eräässä Seinäjoen baarissa, jossa yksikin uros lyttäsi uravalintani täysin, sillä hänen mielestä minun pitäisi pyrkiä korkeammalle. Että olen tyytynyt liian vähään. Miksi monet ihmiset toitottavat tätä minulle, vaikka en edes saa työpaikkaa mistään? Todella raivostuttavaa! Jos muka olisin niin hyvä, niin luulisi sen työpaikankin löytyvän tuosta vaan sormia napsauttamalla. Ehkä olen sitten liian kiltti ja naiivi. En ole tarpeeksi hyökkäävä.
Nyt kyllä ahdistaa kaikki. Haluaisin vain lähteä kävelemään. Inhoan istuskella yksin kotona kun menojalkaa vipattaa. Inhoan tätä yksinäisyyttä, jolle en voi tällä hetkellä mitään. Sama tilanne olisi varmasti Seinäjoellakin, vaikka kaveripiiri siellä onkin huomattavasti laajempi. Tämä on taas näitä päiviä, kun mikään ei ole mukavaa ja baarissakin olisin vetänyt mörköpöhnät. On kamalaa, että ajattelen tällä hetkellä vain miestä! Olen niin ihastunut ja haluaisin tietää, missä mennään. Haluaisin tietää edes välittääkö se yhtään. Kuvittelenko kaiken vai tapanko kaiken tällä ylianalysoinnilla. Voi luoja! Hakkaan päätäni seinään koko loppu yön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)